Nautakiiliäinen
Nautakiiliäinen (Hypoderma bovis), kansanomaisesti myös häntäkärpänen tai perskärpänen[2], on mehiläismäinen kiiliäisiin kuuluva kärpänen, jonka toukat loisivat nautaeläimissä. Kiiliäisen toukkaa kutsutaan myös nimellä permu. Poroissa elävä vastaava loinen on nimeltään kurmupaarma eli porokiiläinen.
| Nautakiiliäinen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Alaluokka: | Siipikantaiset Pterygota |
| Ylälahko: | Neoptera |
| Lahko: | Kaksisiipiset Diptera |
| Alalahko: | Kärpäset Brachycera |
| Heimo: | Kiiliäiset Oestridae |
| Suku: | Hypoderma |
| Laji: | bovis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hypoderma bovis |
|
| Katso myös | |
Elintavat muokkaa
Suurikokoinen ja karvainen nautakiiliäinen liimaa munansa yleensä isäntäeläimen takapuoleen tai -reisiin. Noin neljän päivän kuluttua kuoriutuva toukka tunkeutuu isännän ihon läpi ja vaeltaa usean kuukauden aikana sen selkänahan alle. Toisessa toukkavaiheessa se poraa ihoon hengitysreiän ja kolmannen toukkavaiheen jälkeen kehittyy 4–11 viikon aikana esikoteloksi. Täysikasvuinen toukka on noin 30 mm:n mittainen. Esikotelo tunkeutuu ulos isännästä ja maahan pudottuaan hakee itselleen piilopaikan ja koteloituu. Kotelo kestää −28 °C:n pakkasen. Kuoriutunut nautakiiliäinen elää kolmesta viiteen päivää.[3]
Suomessa nautakiiliäisiä ei ole tavattu vuosikymmeniin, mutta porojen vastaava kurmu on yleinen loinen. Kurmu on herkkä ivermektiinivalmisteilla, ja oletettavasti myös nautakiiliäinen saataisiin häädettyä samoilla lääkkeillä.
Muu merkitys muokkaa
Kuvaannollisesti hyönteisen nimeä häntäkärpänen on käytetty merkitsemään kintereillä häiritsevästi hyörivää ihmistä sekä hännystelijää.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Jere Kahanpää: Nautakiiliäinen – Hypoderma bovis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Vertaimevät lahkot (PDF) Helsingin yliopisto. Viitattu 4.7.2008. [vanhentunut linkki]
- ↑ Vertaimevät lahkot (PDF) (Sivu 8) Helsingin yliopisto. Viitattu 16.7.2008. [vanhentunut linkki]
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
Aiheesta muualla muokkaa
- University of Florida (Arkistoitu – Internet Archive)