Hyökkäysvaunupataljoona

Hyökkäysvaunupataljoona (HvP 1925 – 1. toukokuuta 1927) oli Suomen armeijan Hyökkäysvaunurykmentistä (HvR) organisaatiouudistuksella 1925 supistettu puolustuslaitoksen joukkoyksikkö. Muodostettua Hyökkäysvaunupataljoonaa supistettiin edelleen 1. toukokuuta 1927 Erilliseksi Hyökkäysvaunukomppaniaksi (HvK). Hyökkäysvaunupataljoonan sijoituspaikka oli Hämeenlinnan Poltinaholla. Vilho Nenonen kannatti panssariaselajin lakkauttamista Suomessa.^[1]

Katso myös

Kauppinen, Erkki: Perinteitä – yhteistyötä – iskuvoimaa, Elämää rauhanajan Panssariprikaatissa 1945–2007. Panssariprikaati, 2007. ISBN 9789529220113

Hovilainen, Pentti: Tankkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919–1949. Hämeenlinna: Panssaripataljoonan upseeri- ja aliupseerikunta, 1949.
Pekka Kantakoski. Suomalaiset panssarivaunujoukot 1919–1969. 1969 362 sivua.
Erkki Käkelä. Laguksen miehet – Marskin nyrkki. Panssarikilta ry 1992. 486 sivua. ISBN 9529038585
Muikku, Esa & Purhonen, Jukka: Suomalaiset panssarivaunut 1918–1997. APALI 1998. 208 sivua. ISBN 9789525026337
Brantberg, Robert: Lagus – Ritari n:o 1. Revontuli 2010 288 sivua ISBN 9789525767377
Henri Silovaara. Panssarijoukkojen koulutus Panssariprikaatissa 1942–1944. Pro gradu -tutkielma 2013. 103 sivua. Saatavilla: PDF

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.