Huutosakko eli poissaolosakko oli Suomessa aiemmin tuomioistuimen määräämä sakko poissaolevalle asianosaiselle.

Säännökset

muokkaa

Jos asianosainen oli laillista estettä ilmoittamatta poissa oikeudenkäynnistä, kun juttu otettiin käsiteltäväksi, eikä juttu silloin päättynyt, tuomittiin hänet kihlakunnan- ja raastuvanoikeudessa poissaolostaan sakkoon.[1][L 1][L 2] Samanlaiseen rangaistukseen voitiin tuomita myös todistaja.[L 3]

Oikeuden päätöksestä huutosakon määräämisestä sai valittaa ylempään oikeusasteeseen, mutta tämä ei estänyt pääasian käsittelyä ja ratkaisua.[1]

Sakko oli suuruudeltaan 10–200 markkaa vuonna 1910.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Hakkila, Esko (toim.): ”Huutosakko”, Lakiasiain käsikirja, s. 208. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.
  2. https://runeberg.org/tieto/3/0365.html

Lakiviitteet

muokkaa
  1. Oikeudenkäymiskaari 12. luku 2 §.
  2. Asetus 7.9.1901.
  3. Oikeudenkäymiskaari 17. luku 3 §.