Huoltovarmuus

Huoltovarmuus tarkoittaa yhteiskunnan kykyä selviytyä häiriötilanteissa ja kriisioloissa mahdollisimman vähin erityisjärjestelyin ja haitoin. Huoltovarmuuden merkitys ja järjestelyt vaihtelevat eri maissa. Siihen vaikuttaa muun muassa maan energiaomavaraisuus ja kuljetusyhteydet sekä ilmasto, sijainti, kuljetusetäisyydet- ja mahdollisuudet sekä talouden ja infrastruktuurin rakenne. Myös tieto- ja viestintäjärjestelmien toimivuus, energiansaannin varmistaminen, luonnonkatastrofit sekä maanpuolutus ovat keskeisiä huomioitavia.

Huoltovarmuus Suomessa

Suomessa huoltovarmuutta ylläpitää ja kehittää Huoltovarmuuskeskus. Huoltovarmuustyön tavoitteissa ja keinojen valinnassa otetaan huomioon Suomen erityispiirteet, kuten kylmä ilmasto, syrjäinen sijainti, riippuvuus merikuljetuksista, energiaintensiivinen talouden rakenne ja pitkät kuljetusetäysyydet. Valtion ja kuntien lakisääteinen velvollisuus on luoda valmiutta selviytyä häiriötilanteista ja kriisioloissa etukäteen suunnittelemalla ja kartoittamalla mahdollisia riskejä ja niiden vaikutuksia sekä toteuttamalla tarpeellisiksi ja aiheellisiksi katsottuja toimenpiteitä. Huoltovarmuuskeskus on varastoinut poikkeusoloihin muun muassa terveydenhuollossa tarvittavia välineitä, polttoainetta, siemenviljaa sekä leipäviljaa.

Suomi on taloudellisesti ja teknologisesti kehittynyt yhteiskunta, jossa kansalaiset ostavat ruokaa ja juomaa kaupoista ja ravintoloista, käyttävät pankki- ja terveydenhuoltopalveluita sekä saavat sähköä sähköverkosta ja vettä vesijohtoverkosta. Nämä kaikki palvelut kuuluvat Suomessa huoltovarmuuden piiriin. Huoltovarmuutta rakennetaan yhteistyössä julkisten ja yksityisten toimijoiden kanssa. Suomen luonnonvarat, elintarviketuotantokyky, hyvinvointi- ja koulutusjärjestelmä sekä infrastruktuuri ovat kansallista huoltovarmuutta edistäviä vahvuuksia. Kotitaloudet ovat keskeinen osa yhteiskuntaa, yhteiskunnan toimivuutta sekä huoltovarmuutta, jonka vuoksi Suomessa kehotetaan ylläpitämään vähintään kolmen vuorokauden, mielellään viikon kotivaraa.

Suomi tekee yhteistyötä useiden eri kansainvälisten toimijoiden kanssa. Suomi on aktiivinen jäsen monikansallisissa yhteistyöorganisaatioissa. Huoltovarmuuskeskus tekee yhteistyötä etenkin Ruotsin ja Norjan kanssa, sekä EU- ja OECD-maiden kanssa sekä siviilivalmiuteen liittyen myös Nato-valtioiden kanssa. Yhteistyötahoja ovat myös esimerkiksi Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Viro, Sveitsi ja kansainväliset yritykset. Suomi on ollut huoltovarmuuden edelläkävijä jo pitkään, joten Suomen osaaminen ja toimintamallit ovat erityisten arvokkaita myös Euroopan unionin tasolla.

Huoltovarmuuden historiaa Suomessa

• 1910-luvulla ensimmäinen maailmansota aiheutti huoltokriisin, joka käynnisti varautumistarpeen.
• 1920-luvulla taloudellista puolustusvalmiutta pyritään edistämään.
• 1930-luvulla tehdään varautumissuunnitelma, mutta poliittiset erimielisyydet estävät suunnitelman toimeenpanon.
• 1940–1945 Sota-aikana turvataan puolustus- ja siviilitarpeet. Talouselämää ohjataan ja elintarvikkeita säännösteltiin.
• 1946–1950 Sotakorvauksien toimitukset luovat edellytyksiä ja markkinoita teollisuudelle.
• 1950-luvulla puolustustaloudellinen suunnittelukunta aloittaa toimintansa. Suunnitelmallinen teollistaminen alkaa.
• 1960-luvulla lainsäädäntö varautumiselle vakiintuu ja varautumistoimintaa kehitetään.
• 1970-luvulla energiakriisi tuo näkyviin kansainvälisten kriisien ja riippuvuuksien vaikutukset. Perushuoltotaso määritellään uudelleen ja ministeriöihin asetetaan valmiuspäälliköt.
• 1980-luvulla huoltovarmuuden tavoitteet määritellään. Valmiussuunnittelua tehostetaan ja kriittisimpiin yrityksiin osoitetaan valmiuspäälliköt.
• 1990-luvulla Huoltovarmuuskeskus perustetaan, jonka myötä varautumistoimia edistetään, koordinoidaan ja toimeenpanetaan keskitetysti. Kansainvälinen yhteistyö osaksi varautumistoimintaa.
• 2000-luvulla tavoitteita ajantasaistetaan yhteiskunnan muutosten ja turvallisuustarpeiden mukaisiksi.

Huoltovarmuus kansainvälisesti

Euroopan unionissa

Euroopan unioni ja sen jäsenmaat ovat perustaneet rajojen ylittäviä yhteistyö- ja solidaarisuusmekanismeja hallitakseen kriisejä tehokkaasti ja suojellakseen ihmisiä. Marraskuussa 2021 Euroopan unionin neuvosto hyväksyi päätelmät varautumisen sekä toiminta- ja selviytymiskyvyn vahvistamiseksi tulevien kriisien varalta. Lissabonin sopimus mahdollistaa huoltovarmuuden tarkastelun kokonaisvaltaisemmin. Maastrichtin ja Amsterdamin sopimuksissa, korostuvat yhteisön solidaarisuusvelvoitteet ja keskeiset yhteiset perusjärjestelmät. Euroopan unionilla on useita kriisinhallintamekanismeja luonnonvoimien sekä ihmisten aiheuttamiin kriiseihin ja katastrofeihin:

• EU:n pelastuspalvelumekanismi koordinoi EU-tason avustustoimintaa, edistää yhteistyötä kansallisten pelastuspalveluviranomaisten kesken, lisää tietoisuutta katastrofeista ja varautumisesta sekä mahdollistaa nopean, tehokkaan ja koordinoidun avun.
• Poliittisen kriisitoiminnan integroitujen järjestelyjen ansiosta Euroopan unionilla on kyky tehdä poliittisella tasolla nopeita ja koordinoituja päätöksiä vakavissa ja monimutkaisissa kriisitilanteissa.
• Euroopan unionin solidaarisuusrahasto perustettiin vuonna 2002 vastaamaan suuriin luonnonkatastrofeihin. EU:n jäsenmaat voivat pyytää rahastolta varoja muun muassa tulvista, metsäpaloista, maanjäristyksistä, myrskyistä ja kuivuudesta selvitytymisestä, Huhtikuussa 2020 rahaston soveltamisalaa laajennettiin kattamaan myös vakavat kansanterveysuhat.
• Euroopan terveysunioni -pakettiin kuuluvat asetus rajatylittävistä vakavista terveysuhista, Euroopan tartuntatautiviraston ja Euroopan lääkeviraston tarkistetut toimivaltuudet, lääkinnällisten vastatoimien hätätilannekehys sekä terveyshätätilanteiden valmiusviranomaisen perustaminen.
• Ruokaturvaa koskeva varautumissuunnitelma auttaa EU:ta vastaamaan äärimmäisten sääilmiöiden, kasvien ja eläinen terveysongelmiin sekä lannotteiden, energian ja työvoiman kaltaisten edellytysten puutteeseen.
• Sisämarkkinoiden hätätilaa ja häiriönsietokykyä koskeva säädös ennakoi tulevien kriisien vaikutuksia sekä varautuu ja vastaa niihin. Mekanismin avulla helpotetaan tavaroiden, palveluiden ja henkilöiden liikkuvuutta, valvotaan toimitusketjuja sekä varmistetaan kriittisten tavaroiden saatavuutta.
• EU vastaa yhtenäisesti ja määrätietoisesti kaikkiin kriittiseen infrastruktuuriin tahallisesti aiheutettuihin häiriöihin tai muihin hybriditoimiin. Jäsenmaita on kehotettu toteuttamaan kiireellisiä ja tehokkaita toimia sekä tekemään yhteistyötä kriittisen infrastruktuurin suojaamiseen. 2016 unioni hyväksyi verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuutta koskevan direktiivin eli kyberturvallisuusdirektiivin. Direktiviissä asetettiin turvallisuusvelvotteita kriittisille aloille, kuten sairaaloille, energiaverkoille, rautateille, datakeskuksille, julkishallinnoille, tutkimuslaboratorioille sekä kriittisiä terveydenhuollon laitteita ja lääkkeitä valmistaville tehtaille.
• Joulukuussa 2022 Euroopan unionin neuvosto hyväksyi uudet säännöt, joilla kriittiset alat pystyvät ennaltaehkäisemään ja suojautumaan, reagoimaan, selviytymään ja toipumaan hybridihyökkäyksissä, luonnonmullistuksissa, terroriuhissa sekä kansanterveydellisissä hätätilanteissa. Sääntöjen tavoitteena on vähentää kriittisten toimijoiden haavoittuvuuksia ja vahvistaa niiden toimintakykyä.
• Marrakuussa 2022 Euroopan unionin neuvosto hyväksyi digitaalista häiriönsietokykyä koskevan säädöksen, jolla asetettiin verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuudelle yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat rahoitusalallla toimivia yhtiöitä ja orgaisaatioita sekä tieto- ja viestintäalan palveluita.

Yhdysvalloissa

Yhdysvalloissa ennen Hurrikaani Katriinaa varautuminen oli kiinni pitkälti paikallisista pelastusviranomaisista. Hurrikaanin seurauksena vuonna 2011 perustettiin Yhdysvaltain hätätilavirasto, joka koordinoi liittovaltion, osavaltion ja paikallistason tooimintaa vastaten tulvien, hirmumyrskyjen, maanjäristysten ja muihin luonnontuhoihin liittyvästä toiminnasta. Viraston vastuut ovat jaettu liennykseen, valmiuteen, vastaamiseen sekä elvyttämiseen.

Kanadassa

Kanadassa Public Safety Canada koordinoi huoltovarmuutta ja onnettomuuksiin varautumista muiden liittovaltioiden toimijoiden, maakuntien, aluehallitusten, korkeakoulujen, kansallisten yhdistysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Koordinointiin kuuluvat muun muassa suunnittelu, varautuminen, harjoitukset sekä opittujen kokemusten jakaminen.

Japanissa

Japanissa huoltovarmuus keskittyy etenkin luonnonkatastrofeihin kuten maanjäristyksiin ja tsunameihin varautumiseen. Asukkaita painotetaan etenkin kotivaran ylläpitämisestä sekä huonekalujen ja rakennusten vakauttamisesta. Esimerkiksi Tokion asukkaat osallistuvat vuosittaisiin katastrofiharjoituksiin ja tsunamialueiden asukkaat osallistuvat evakuointiharjoituksiin.

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun toiminta

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike tarjoaa sota-, katastrofi- ja onnettmuustilanteissa apua maailmanlaajuisesti. Useissa maissa Punainen Risti vastaa muun muassa veripalvelutoiminnasta, antaa ensiapukoulutusta, tekee kehitysyhteistyötä, harjoittaa valistustoimintaa muun muassa huoltovarmuuden ylläpitämisestä ja ylläpitää auttamisvalmiutta.

Katso myös

• Varavoima