Hunajakukat
Hunajakukat (Phacelia) on lemmikkikasvien heimoon kuuluva kasvisuku. Ennen tämän suvun ajateltiin kuuluvan sievikkikasvien heimoon. Suvun lajit ovat yksivuotisia.
| Hunajakukat | |
|---|---|
 Kellohunajakukka Phacelia campanularia |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Boraginales |
| Heimo: | Lemmikkikasvit Boraginaceae |
| Alaheimo: | Hydrophylloideae |
| Suku: |
Hunajakukat Phacelia Juss. |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Kasvin tavallinen korkeus vaihtelee 15–50 cm välillä. Joskus aitohunajakukka voi kasvaa 60–90 cm:n korkuiseksi. Kukkien värisävyjä ovat violetin, sinisen, keltaisen ja valkoisen sävyt.
Levinneisyys muokkaa
Hunajakukat ovat lähtöisin Pohjois-Amerikasta ja niitä tavataan edelleen luonnonvaraisina maanosan länsiosissa.
Elinympäristö muokkaa
Hunajakukat viihtyvät kuivassa tai hieman kosteassa maassa sekä aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla.
Käyttö muokkaa
Aitohunajakukkaa kasvatetaan paitsi koristekasvina, myös pellolla mehiläisten houkuttelemiseksi. Aitohunajakukan lisäksi myös kellohunajakukkaa käytetään kesäkukkana kukkapenkeissä. Kellohunajakukka sopii maanpeittokasviksi. Aitohunajakukka soveltuu myös leikkokukaksi.[1][2] Siemenet kylvetään suoraan avomaalle aikaisin keväällä.
Lajeja muokkaa
- Phacelia campanularia – kellohunajakukka
- Phacelia congesta – kutrihunajakukka
- Phacelia divaricata
- Phacelia grandiflora – loistohunajakukka
- Phacelia minor – suppilohunajakukka
- Phacelia parryi – sirohunajakukka
- Phacelia purshii – hentohunajakukka
- Phacelia tanacetifolia – aitohunajakukka
Lähteet muokkaa
- ↑ Pentti Alanko: ”Hunajakukat”, Tammen suuri puutarhakirja, osa 2, s. 163. Helsinki: Tammi, 1998. ISBN 951-3-1107-5.
- ↑ Paavo Kallio, Arne Rousi: ”Hunajakukka”, Kasvien maailma, Otavan iso kasvitietosanakirja, osa 2, s. 489–490. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05492-9.