Hugh Keays-Byrne (s. 18. toukokuuta 1947 Srinagar, Brittiläinen Intia1. joulukuuta 2020 Gosford, Australia) oli brittiläis-australialainen näyttelijä. Hänet muistetaan parhaiten rooleistaan toimintaelokuvissa Mad Max (1979) ja Mad Max: Fury Road (2015).

Hugh Keays-Byrne
Keays-Byrne vuonna 2019
Keays-Byrne vuonna 2019
Henkilötiedot
Syntynyt18. toukokuuta 1947
Srinagar, Brittiläinen Intia
Kuollut1. joulukuuta 2020 (73 vuotta)
Gosford, Australia
Kansalaisuus  Yhdistynyt kuningaskunta
 Australia
Ammatti näyttelijä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elämä ja ura

muokkaa

Keays-Byrne syntyi Intiassa brittiläiseen perheeseen. Hän muutti lapsena Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Hän näytteli nuorena Royal Shakespeare Company -teatterissa. Vuonna 1973 hän muutti Australiaan, jonne hän oli matkustanut teatteriseurueensa mukana. Hän oli metodinäyttelijä, jolle elokuvaohjaaja George Miller antoi konnan roolin kahdessa eri Mad Max -elokuvassa.[1][2][3]

Filmografia

muokkaa

Elokuvat

muokkaa
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Roolihahmo
1974 Soturit Stone Toad
1975 Mies Hongkongista The Man from Hong Kong Morrie Grosse
1976 Hullu koira Mad Dog Morgan Simon
1979 Mad Max Mad Max Toecutter
Alastonkuva Snapshot Linsey
1980 Ketjureaktio The Chain Reaction Eagle
1984 Missä vihreät muurahaiset uneksivat Wo die grünen Ameisen träume Kaivosyrittäjä
1986 Kangaroo Kangaroo
1987 Pelastava paukku Les Patterson Saves the World Tarkastaja Farouk
1989 Kuolemanottelu The Blood of Heroes Lordi
1998 Moby Dick Moby Dick Stubb
2015 Mad Max: Fury Road Mad Max: Fury Road Immortan Joe

Televisiosarjat

muokkaa
Vuodet Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Roolihahmo
2000–2001 Farscape Farscape Grunchlk

Lähteet

muokkaa
  1. Mad Max star Hugh Keays-Byrne dies aged 73, BBC News, 3.12.2020, viitattu 14.4.2023.
  2. Mike Barnes: Hugh Keays-Byrne, Dastardly Villains in ‘Mad Max’ Films, Dies at 73, The Hollywood Reporter, 2.12.2020, viitattu 14.4.2023.
  3. Luke Buckmaster: Mad Max's Hugh Keays-Byrne was an actor of visceral, wall-rattling force and underrated talent, The Guardian, 3.12.2020, viitattu 14.4.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa