Herbert Kitchener

brittiläinen sotamarsalkka
(Ohjattu sivulta Horatio Kitchener)

Horatio Herbert Kitchener, Kitchenerin 1. jaarli (24. kesäkuuta 18505. kesäkuuta 1916) oli irlantilaissyntyinen brittiläinen sotamarsalkka, diplomaatti ja valtiomies, joka tunnetaan yleisesti lordi Kitchenerinä.

Herbert Kitchener
Lord Kitchener AWM A03547.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt24. kesäkuuta 1850
Ballylongford
Kuollut5. kesäkuuta 1916
Pohjanmeri
Kansalaisuus Iso-Britannia
ArvonimiThe Right Honourable
Sotilashenkilö
Sotilasarvo sotamarsalkka

Kansansuosion kasvuMuokkaa

Kerryn kreivikunnassa Irlannissa syntynyt Kitchener opiskeli Sveitsissä ja Royal Military Academyssä Woolwichissa. Hän liittyi pioneerijoukkoihin, Royal Engineersiin, ja palveli Palestiinassa, Kyproksella ja Sudanissa vuosina 1874–1885. Hän otti osaa Gerald Grahamin retkikunnan epäonnistuneeseen yritykseen vapauttaa 1884–1885 kenraali Gordonin joukot Khartumista ja vuonna 1886 hänet nimitettiin Itä-Sudanin kuvernööriksi. Vuoden 1898 voitto al-Mahdin joukoista Omdurmanin taistelussa ja Khartumin takaisinvaltaus toi Kitchenerille Sudanin kuvernöörin aseman ja kansallissankarin maineen. Hän sai kunnianimen Lord Kitchener of Khartoum. [1]

Buurisodassa (1899–1902) Kitchener oli aluksi sotamarsalkka Frederick Robertsin esikuntapäällikko ja myöhemmin komentaja. Hän vastasi buurien sissisotaa vastaan käytetyistä strategioista, kuten siviilien säilytykseen käyttöön otetuista lähes ensimmäisistä keskitysleireistä. Hänen raa'at otteensa siviiliväestöä kohtaan saivat monet poliitikot arvostelemaan häntä. Palattuaan Britanniaan 1902 hän sai varakreivin aatelisarvon 1902. Buurisodan jälkeen Kitchener toimi vuosina 1902–1911 armeijan komentajana Intiassa ja 1911–1914 prokonsulina Egyptissä ja hänestä tehtiin jaarli 1914. Suursodan aattona hän oli Britannian kuuluisin sotilas[1].

SotaministerinäMuokkaa

 
Usein jäljitelty vuoden 1914 värväysjuliste "Lordi Kitchener haluaa sinut".

Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä pääministeri Asquith nimitti Kitchenerin 5. elokuuta 1914 sotaministeriksi.[2] Hän oli ensimmäinen tässä virassa ollut sotilaslähde?. Alusta saakka Kitchener näki vastoin yhteistä mielipidettä, että sodasta tulisi pitkä, mahdollisesti kolmivuotinen. Hän päätti luoda maalle vapaaehtoisuuteen pohjautuvan massa-armeijan, joka täydentäisi maan pientä vakinaista armeijaa ja aluepuolustusjoukkoja. Värväyksessä käytettiin Kitchenerin kuvalla varustettua julistetta, ja vapaaehtoisia saatiin odotuksiakin enemmän, pelkästään vuonna 1914 miljoona miestä ja sodan kahtena ensimmäisenä vuonna yhteensä yli kolme miljoonaa miestä. [1]

Kitchener johti sotaa aluksi lähes yksin ja rakensi alkuvaiheessa tiiviin yhteistyön Ranskan armeijan kanssa. Hän esitti, että brittien kannattaisi keskittää voimansa länsirintamalle, mutta suostui Winston Churchillin painostuksesta tukemaan Gallipolin operaatiota helmikuussa 1915. Gallipolin katastrofi horjutti Kitchenerin mainetta taitavana strategina. Kesällä 1915 hänen vastuualueensa keveni, kun armeijan huolto annettiin varusteluministeriön tehtäväksi. Sisäiset riidat saivat hänet harkitsemaan tehtävästä eroamista syksyllä 1915, mutta saamansa keulakuva-aseman takia hän katsoi velvollisuudekseen jatkaa sotaministerinä.[1]

Kuolema ja jälkimaineMuokkaa

Kitchener lähti kesäkuussa 1916 virkamatkalle Venäjälle. Häntä ja hänen lähimpiä avustajiaan kuljettanut HMS Hampshire törmäsi tällä matkalla miinaan Orkneysaarten länsipuolella ja suuri osa laivalla olleista sai surmansa, Kitchener heidän joukossaan.[1]

Pian Kitchenerin kuoleman jälkeen kanadalainen Berlin-niminen kaupunki nimesi itsensä uudelleen Kitcheneriksi Herbert Kitchenerin mukaan. Nimi tuli käyttöön virallisesti 1. syyskuuta 1916.[3]

LähteetMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Herbert Kitchener.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Zetterberg, Seppo (toim.): ”Lordi Kitchener of Khartoum 1850-1916”, Muutosten vuosisata 1, 1900–1914, s. 49. (englanninkielinen alkuteos History of the 20th Century). WSOY, 1992. ISBN 9510181498.
  2. Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 74. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  3. Allemang, John: One hundred years after disappearing, Berlin (Ontario) shows signs of revival The Globe and Mail. 26.8.2016. Viitattu 29.4.2019. (englanniksi)
Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.