Hopeavuoren kaivos
Hopeavuoren kaivos on Hyvinkään ja Kytäjän rajamailla Hyvinkäänvuorella eli Hopeavuorella sijainnut kaivos, joka oli toiminnassa 1550-luvulta aina 1620-luvulle saakka. Kaivoksesta on louhittu joko hopeamalmia tai lyijyhohdetta sekä rikkikiisua. Tarkkaa tietoa ei ole mitä malmia kaivoksesta on louhittu mutta 1700-luvun kartoissa kaivos on mainittu "vanhana hopeakaivoksena".[1][2][3]
Hyvinkäänvuori mainitaan jo 1550-luvulla jolloin Kustaa Vaasa määräsi sinne lähettäväksi malminetsijöitä ja vuorirenkejä. Vuonna 1557 paikalla kävi Turun linnan lasimestari Nils Mattsson (Niilo Matinpoika) ja seuraavina vuosina kaivoksella oli asiakirjojen mukaan työssä vuorirenkejä. Kaivostyöt päättyivät kuitenkin muutaman vuoden kuluttua.[2][3]
Kustaa II Aadolf kävi keväällä 1614 paikalla ja käynnisti sitten kaajemmat louhintatyöt kaivoksella. Kaivoksessa oli työssä 10 miestä, jotka louhivat Johan Esbjörninpoika Lakeijan johdolla malmia polttolouhinnalla kahdesta kaivoskuilusta. Kaivoksen toiminta päättyi 1620-luvulla ja tällöin kaivoskuilut olivat 10-20 metriä syviä. Kaivoskuilut täyttyivät pian vedellä. Niitä on tyhjennetty vedestä useampaan kertaan viimeksi 1900-luvulla uusien malmilöytöjen toivossa.[1][2][3]
Hopeavuoren etelärinteessä kalliojyrkänteen alla sijaitsee 30 metriä halkaisijaltaan oleva veden täyttämä kaivoskuilu. Kuilua ympäröi kuusimetsä ja kuilun alapuolisella rinteellä löytyy kuilusta louhittua kiveä. Toinen kaivoskuilu sijaitsee 600 metriä tästä kuilusta pohjoiseen Urojärven länsirannan sijaitsevan kalliomäen itäreunalla. Se on halkaisijaltaan 20-25 metriä ja on myös veden täyttämä. Kuilun ympäristössä on kasoissa kuilusta louhittua kiveä.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa