Honey B and the T-Bones

suomalainen rock-trio
(Ohjattu sivulta Honey B. and the T-Bones)

Honey B & T-Bones on 1980-alussa syntynyt suomalainen rock-trio. Yhtye aloitti uransa blues- ja rhythm & blues -yhtyeenä, mutta bluesvaikutteet vähenivät yhtyeen musiikissa 1990-luvun puolivälin jälkeen. Yhtyeen keulakuva on basisti-laulaja Aija Puurtinen. Kitaristina toimii hänen aviomiehensä, myös toimittajana tunnettu Esa Kuloniemi. Vuosina 2007–2010 Puurtinen ja Kuloniemi soittivat Tuomari Nurmion kanssa nimellä Tuomari Nurmio ja Hunajaluut. Kokoonpanossa soitti rumpuja ensin Jaska Lukkarinen ja sitten Make Hillilä. Yhtye on ollut vuodesta 2012 saakka kvartettimuotoinen.

Honey B & T-Bones
Honey B & T-Bones from l to r: Pekka Rajamäki, J Sees Steinway, Esa Kuloniemi, Aija Puurtinen. Photo by Jerry Hellström.
Honey B & T-Bones from l to r: Pekka Rajamäki, J Sees Steinway, Esa Kuloniemi, Aija Puurtinen. Photo by Jerry Hellström.
Tiedot
Toiminnassa 1982– 
Tyylilaji blues rock,
Kotipaikka Suomi
Laulukieli englanti
Jäsenet

Aija Puurtinenbasso, laulu
Esa Kuloniemikitara, laulu
Pekka Rajamäki, basso, laulu Mooses Kuloniemi, rummut ja laulu

Aiheesta muualla
Kotisivut

Jäsenet muokkaa

Nykyiset jäsenet muokkaa

  • Aija Puurtinen – laulu, koskettimet
  • Esa Kuloniemi – kitara, laulu
  • Mooses Kuloniemi – rummut, laulu
  • Pekka Rajamäki – basso, laulu

Entiset jäsenet muokkaa

  • J Sees Steinway Salonen – rummut, laulu
  • Ismo Puurtinen – rummut (1982–1993)
  • Pimme Korhonen – rummut – 1993–1994
  • Okko Laru – rummut (1994–1995)
  • Jari "Kepa" Kettunen – rummut (1995–2000)
  • Toni Porthén – rummut (2000–2002)
  • Juha Litmanen – rummut (2003–2007)
  • Jaska Lukkarinen – rummut (2007–2014)
  • Abdissa "Mamba" Assefa – lyömäsoittimet (2012–2014)
  • Jaakko Kämäräinen – basso (2014– 2015)

Diskografia muokkaa

 
Esa Kuloniemi ja Aija Puurtinen vuonna 1988.

Studioalbumit muokkaa

Livealbumit muokkaa

Kokoelma-albumit muokkaa

Kirjallisuutta muokkaa

  • Kuloniemi, Esa: Go-Go Shoes: Honey B. & T-Bonesin tarina 1982–2002. Like, 2002.

Aiheesta muualla muokkaa