Masaharu Honma

Masaharu Honma (jap. 本間 雅晴, Honma Masaharu, 27. marraskuuta 1887 Sado, Japani – 3. huhtikuuta 1946 Los Baños, Filippiinit) oli japanilainen kenraaliluutnantti, joka komensi Filippiinien valtausta toisessa maailmansodassa vuosina 1941–1942. Sodan jälkeen hänet teloitettiin sotarikoksista, sillä hänen katsottiin olleen vastuussa niin sanottuun Bataanin kuolemanmarssiin liittyneistä julmuuksista.

Masaharu Honma vuonna 1943.

Ura

Honma valmistui Japanin keisarillisesta sotilasakatemiasta vuonna 1907 ja yleisesikuntaopistosta vuonna 1915. Hän oli vuonna 1918 sotilastarkkailijana ensimmäiseen maailmansotaan osallistuneiden brittijoukkojen luona Ranskassa, vuosina 1922–1925 Japanin sotilasedustajana Brittiläisessä Intiassa ja vuosina 1930–1932 sotilasattaseana Britanniassa. Honma osallistui Geneven aseidenriisuntakonferenssiin vuonna 1932, oli vuosina 1932–1933 Japanin sotaministeriön lehdistöosaston päällikkönä ja sen jälkeen eri joukko-osastojen komentajana sekä pääesikunnan tehtävissä. Hänet ylennettiin 1930 everstiksi, 1935 kenraalimajuriksi ja 1938 kenraaliluutnantiksi.

Kiinan–Japanin sodassa Honma komensi vuosina 1938–1940 Japanin 27. divisioonaa, joka saartoi vuonna 1939 Tientsinin länsimaiset konsessioalueet. Hän johti Tientsinin selkkauksen aikana neuvotteluja brittien kanssa. Vuosina 1940–1941 hän oli komentajana Formosalla. Honmaa on luonnehdittu anglofiiliksi, joka oli kiinnostuneempi kulttuuriharrastuksista kuin kiihkokansallismielisyydestä. Hänen sotilaansa kutsuivat häntä ”runoilijakenraaliksi”.

Honma sai marraskuussa 1941 komentoonsa Japanin 14. armeijan, joka aloitti maihinnousun Filippiineille 22. joulukuuta. Hyvin alkanut hyökkäys hidastui kenraali Douglas MacArthurin komentamien yhdysvaltalaisjoukkojen vetäydyttyä Bataanin niemimaalle. Bataan antautui huhtikuussa ja Corregidorin linnakesaari toukokuussa 1942, mutta Honma oli tuolloin jo menettänyt esimiestensä arvostuksen hidastettuaan etenemistä ja välteltyään vihollisen suoraa kohtaamista säästääkseen joukkojaan tappioilta. On väitetty, että todellinen komento olisi siirretty Honmalta kenraali Tomoyuki Yamashitalle, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Honma johti vielä operaatioita amerikkalais- ja filippiiniläisjoukkojen rippeitä vastaan Visayasin ja Mindanaon alueella, uhaten teloittaa kaikki sotavangit jos jäljellä olleet vihollisjoukot eivät antautuisi. Uhkausta ei toteutettu. Elokuussa 1942 hänet kutsuttiin takaisin reserviin eikä hänelle annettu enää merkittäviä komentajantehtäviä.

Oikeudenkäynti

Honma vankeudessa.

Japanin tappion jälkeen Yhdysvaltain armeija vangitsi Honman Tokiossa 14. syyskuuta 1945. Joulukuussa 1945 hänet asetettiin syytteeseen sotarikoksista. Huhtikuussa 1942 japanilaiset olivat pakottaneet Bataanilla antautuneet filippiiniläiset ja amerikkalaiset sotavangit marssimaan yli sata kilometriä Camp O’Donnellin vankileirille, missä yhteydessä oli surmattu tai muuten kuollut tuhansia vankeja. Honmaa syytettiin myös Manilan pommittamisesta sen jälkeen, kun se oli julistettu avoimeksi kaupungiksi. Syytekohtia oli yhteensä 48.

Honman oikeudenkäynti järjestettiin Manilassa tammi–helmikuussa 1946. Se poikkesi muista Japanin sotarikollisille järjestetyistä oikeudenkäynneistä, sillä Yhdysvaltain armeija kontrolloi koko prosessia. Viidestä kenraalista koostunut sotilastuomioistuin, syyttäjät ja puolustusasianajajat olivat kaikki kenraali MacArthurin valitsemia. Honma kiisti syyllisyytensä ja väitti saaneensa tietää julmuuksista vasta jälkikäteen. Oikeus piti häntä vastuullisena joukkojensa toiminnasta ja tuomitsi hänet kuolemaan. Yhdysvaltain korkein oikeus hylkäsi äänin 7–2 anomuksen ottaa tapaus käsiteltäväkseen. Honma teloitettiin 3. huhtikuuta 1946 ampumalla eikä hirttämällä, mitä pidettiin pienenä myönnytyksenä tuomioistuimelta. Myöhemmin Honman syyllisyyttä on pidetty epäselvänä. Oikeudenkäynnin arvostelijoiden mukaan todellinen päävastuullinen oli hänen alaisensa Tsuji Masanobu.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Masaharu Honma Wikimedia Commonsissa