Hohokamit
Hohokamit olivat nykyisten Meksikon Sonoran ja Yhdysvaltojen Arizonan alueella Sonoran autiomaassa vaikuttanut intiaanikulttuuri suurin piirtein ajanlaskun alun paikkeilta 1450-luvulle saakka. Hohokamit rakennuttivat esimerkiksi savitaloista koostuvia kyliä ja pikkukaupunkeja, pallokenttiä, sekä mittavan kastelujärjestelmän, jonka kanavia käytetään paikoitelleen vielä nykypäivänäkin.
Hohokamien alkuperästä tai kulttuurin katoamisen syistä ei ole täyttä varmuutta. Nykytutkimuksessa hohokameja pidetään vähintään osittain tohono o’odhamien, akimel o’odhamien ja pimojen esi-isinä.
Historia muokkaa
Alkuperä muokkaa
Hokomaeina tunnetut intiaanit asuivat ajanlaskun alun paikkeilta Sonoran autiomaassa[1] Meksikon Sonoran ja Yhdysvaltojen Arizonan osavaltioissa.[2]
Hohokamien alkuperästä ei ole täyttä yhteisymmärrystä. Yhden näkemyksen mukaan hohokamit edustavat Luonaisalueen arkaaisen perinteen jatkoa. Toisen näkemyksen mukaan hohokamit saapuivat alueelle nykyisestä Meksikosta. Nimi hohokam ei ole peräisin hohokameilta itseltään. Nimi on peräisin alueen sittemmiltä asukkailta, joilta 1500-luvulla alueella liikkuneet espanjalaiset kysyivät hohokamien raunioiden alkuperästä. Vastaukseksi kysymykseen niiden rakennuttajista he saivat vastaukseksi hohokam, eli "he, jotka ovat menneet". Mahdollisesti sana on tohono o’odhamien kieltä.[1]
Kastelujärjestelmät ja pallokentät muokkaa
Varhaiset hohokamit tekivät keramiikkaa ja rakennuttivat kastelujärjestelmiä viljelmiään varten. Vähitellen he alkoivat rakennuttaa kyliä tai pieniä kaupunkeja tiiviisti rakennetuista savitaloista. Hohokamien kylä tai pikkukaupunki rakennettiin keskusaukion ympärille. Hohokamien väestömäärä kasvoi, mikä edellytti myös parannuksia olemassaoleviin viljelymenetelmiin. Hohokamien kastelujärjestelmää laajennettiin. Kastelu oli erityisen tärkeää hohokamien asuttamalla hyvin kuivalla alueella. Paikoitellen vettä kuljetettiin rakennettujen kanavien kautta jopa 30 kilometrin päästä Salt River-joelta. Syntynyi laaja kanavaverkosto, jonka osia on käytössä edelleen.[1] Kanavat rakennettiin kivi- ja puutyökaluja käyttäen.[2]
Viljelyn ja asumisen kehityksen ohella muuttui hohokamien taakulttuuri. 1000-luvulla he olivat rakennuttaneet laajan pallokenttien verkoston. Pallopelit olivat vapaa-ajan viettoa. Hohokamit käyttivät kumipalloja, joita he saivat kauppayhteyksillään Meksikoon.[1] Tarkemmin pallokentillä pelatun pelin luonnetta ei tunneta.[2] Savesta valmistettiin paitsi ruukkuja, mutta myös korvarenkain, turbaanein ja tatuoinnein koristeltuja nukkeja. Hohokamit harjoittivat myös etsaussta, joskin etsaaminen ilmeisesti katosi alueelta sittemmin.[1]
Muutokset ja häviäminen muokkaa
1100-luvulta hohkamien kulttuuri alkoi muuttua edelleen. Osa heidän rakentamistaan kaupungeista hylättiin, mutta osa kukoisti ilmeisesti vielä jonkin aikaa. Monein eri esineiden valmistaminen taantui ja esimerkiksi tapa tuhkata kuolleita loppui. Aikanaan yleiset pallokentät korvattiin seremoniakummuilla, joille joskus rakennettiin myös muurien ympäröimänä asuinrakennuksia. Hohokamit ovat kulttuurin muutosten perusteella saattaneet joutua esimerkiksi jonkin vieraan kansan alistamiksi.[1]
1300-luvulla Salt River-joen tulvien uskotaan aiheuttaneen suuria tuhoja hohokamien kastelujärjestelmällä. Niiden lisäksi hohokamien yhteiskunta on saattanut kärsiä sisäisistä levottomuukissta.[1] Hohokamien kylät oli hylätty 1450-lukuun mennessä.[2] Eri tekijät johtivat hohokamien rakentamien kylien hylkäämiseen. Selittäviä syitä on esitetty monia. Ilmastonmuutos on voinut tehdä surten kaupunkien ruokkimisesta maanviljelyllä mahdotonta. Mahdollsiesti asiaan on vaikuttanut myös muiden intiaanikansojen, kuten apachejen ja navajojen saapuminen pohjoisesta.[1]
Sittemmin hohokamien raunioiden perusteella syntyi käsitys siitä, että he olivat kokonaan kuolleet sukupuuttoon. Vallitseva näkökanta ol ipitkään, että alueen kaikki sittemmät kansat ovat muuta perua. Nykykäsityksen perusteella hohokamit tai alueen muut varhaiset kulttuurit eivät kuitenkaan varsinaisesti kuolleet sukupuuttoon. Hohokamien uskotaan edustavan vähintään osittain tohono o’odhamien, akimel o’odhamien ja pimojen esi-isiä.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Rani-Henrik Andersson ja Markku Henriksson: Intiaanit : Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia, s. 54-59. Gaudeamus Helsinki University Press, 2010. ISBN 978-952-495-162-3.
- ↑ a b c d Bruce E. Johansen ja Barry M. Pritzker: Encyclopedia of American Indian History, s. 400–402. ABC-CLIO, 2008. ISBN ISBN 978-1-85109-818-7. (englanniksi)