Hiusjää

Hiusjää, joskus myös jäähius tai lumihius on tyynellä pakkassäällä lahon lehtipuun pinnalle muodostuvaa jäätä, joka muistuttaa nimensä mukaisesti hiuspehkoa tai turkkia. Yksittäiset ”hiukset” ovat sadasosamillin paksuisia ja voivat kasvaa suojaisessa paikassa jopa 15 senttimetrin mittaisiksi, jolloin ne myös kihartuvat. Rihmojen kasvutiheys voi olla jopa 100/cm², mikä on yhtä paljon kuin hiusten tiheys ihmisen päänahassa.

Hiusjäätä puun pinnalla.

Hiusjää vaatii muodostuakseen liilatali-nimisen sienen (Exidiopsis effusa) rihmastoa. Kun lahopuun pinta alkaa jäätyä, sen sisäinen paine kasvaa eikä kaikki kosteus mahdu enää puun sisälle. Tällöin vesi työntyy sienirihmaston muodostamia käytäviä pitkin puun pinnalle, missä rihmaston päihin alkaa kasvaa hiuksenohuita jäärihmoja.

Suomessa hiusjäätä havaittiin ensimmäisen kerran talvella 2013–2014, mutta esimerkiksi Saksassa, missä on runsaasti lehtipuita, ilmiö on selvästi yleisempi. Ensimmäiset tieteelliset havainnot hiusjäästä tehtiin Yhdysvalloissa vuonna 1833, ja ilmiön kuvasi tarkemmin saksalainen Alfred Wegener vuonna 1917. Yhteys liilataliin varmistui vasta vuonna 2015.

Tyypillisesti hiusjäätä esiintyy maassa lojuvilla rungoilla ja oksilla, mutta sitä on tavattu myös elävien puiden kuolleissa oksissa. Alustan on aina oltava lehtipuu, sillä havupuissa liilatalia ei kasva.

Kuvia

• 
  Hiusjäätä
• 
  Lähikuva hiusjäästä.
• 
  Pitkäksi kasvanutta hiusjäätä Saksan Bergisches Landissa.
• 
  Hiusjäätä
• 
  Hiusjäätä metsänpohjalla Ruotsissa.
• 
  Kihartunutta hiusjäätä
• 
  Osittain sulanutta hiusjäätä puron yläpuolella.
• 
  Hiusjäätä puun pinnalla.