Hishikawa Moronobu

Hishikawa Moronobu (jap. 菱川 師宣; 1618 – 25. heinäkuuta 1694) oli kuvittaja, puupiirrospainokuvien suunnittelija ja maalari Edo-kauden Japanissa.[1] Moronobu oli ensimmäinen nimeltä tunnettu ukiyo-e-mestari.[2]

Hishikawa Moronobu
Bijinga-käärömaalauksen yksityiskohta. ”Tanssija”, maalaus, 78.1 × 41.9 cm, Metropolitan Museum of Art, New York.
Bijinga-käärömaalauksen yksityiskohta. ”Tanssija”, maalaus, 78.1 × 41.9 cm, Metropolitan Museum of Art, New York.
Henkilötiedot
Syntynyt1618
Kyonan, Japani
Kuollut25. heinäkuuta 1694
Edo, nykyisin Tokio, Japani
Kansalaisuus Japani
Taiteilija
Ala kuvataide
Taidesuuntaus ukiyo-e

Elämä ja uraMuokkaa

 
”Kaksi rakastajaa”, n. 1675–80, painokuva, 22.9 x 33.7 cm, Metropolitan Museum of Art, New York.[3]

Moronobu oli paikallisesti arvostetun koruompelijan ja artesaanin poika.[1] Hän syntyi Hodamuran kylässä nykyisen Kyonanin alueella Chiban prefektuurissa.[4] Moronobu aloitti uransa ja opiskelunsa isänsä tekstiiliyrityksessä,[1] kunnes muutti ensin Kiotoon ja sitten Edoon (nykyisin Tokio), missä hän opiskeli Tosa- ja Kanō-koulukuntien maalausta.[4]

Moronobu opiskeli ukiyo-e-tyyliä ja puupiirrotekniikkaa todennäköisesti nykyisin Kanbunin mestariksi kutsutun varhaisen mestarin johdolla.[2] Vaikka varsinkin länsimaissa Moronobu on usein mainittu ukiyo-e-tyylisuunnan perustajana, tyylisuunta oli ollut olemassa jo ennen häntä. Moronobu oli kuitenkin ensimmäinen nimeltä tunnettu puupiirrosten suunnittelija, jonka teoksissa aiemmat vaikutteet yhdistyivät valmiiksi ja korkeatasoiseksi, helposti tunnistettavaksi tyyliksi.[5]

Moronobun varhaisimmat tunnetut signeeratut työt ovat kirjankuvituksia vuodelta 1672. 1670-luvun puolivälissä Moronobu oli jo arvostetuimpia puupiirroskuvien suunnittelijoita.[5] Hänen tuotteliain kautensa oli 1680-luvulla. Hän lopetti työskentelyn 1680-luvun lopussa.[6] Moronobun oppilaat Morofusa ja Moroshige suunnittelivat puupiirroskuvia 1700-luvun alkuvuosiin saakka.[4]

Tyyli ja teoksetMuokkaa

 
”Kaunotar katsoo taakseen”, 1600-luvun loppu, maalaus silkille, 63 × 31.2 cm, Tokion kansallismuseo, Tokio.[7]

Suurin osa Moronobun tunnetuista töistä on kirjankuvituksia. Häneltä tunnetaan 100–150 kuvitettua kirjaa. Teosten tarkka määrä on epävarma, sillä osa puupiirroksista on signeeraamattomia. Aiemmin Moronobun kuvituksiksi arvioituja kirjoja on myöhemmin osoitettu muiden mestareiden töiksi.[5] Useimmat säilyneistä kirjoista on purettu ja niiden sivuja on myyty itsenäisinä teoksina. Moronobulta tunnetaan vain harvoja alun perin itsenäisiksi teoksiksi suunnitetuja puupiirroksia.[8] Nykypäivään on kuitenkin säilynyt myös piirroksia ja maalauksia, joita ei ollut tarkoitettu painotöiksi.[1]Vaikka Moronobu tunnetaan edolaisena taiteilijana, useimmat hänen kuvittamistaan kirjoista julkaistiin Kiotossa, missä hän oli opiskellut tosa-maalausta kuuluisan mestarin Kano Tan’yūn johdolla.[8]

Moronobun työt kuvasivat 'leijuvaa maailmaa' eli Edon prostituoituja ja kabukiteattereiden näyttelijöitä. Hän oli ensimmäisiä ukiyo-e-kuvittajia, joka suunnitteli nimellä bijinga (’kauniiden naisten kuvat’) tunnettuja kuvia idealisoidun kauniista nuorista naisista. Kuvien kohteet olivat Edon Yoshiwaran ilotalokorttelin tunnettuja kurtisaaneja, jotka esiintyivät uusimman muodin mukaisissa vaatteissa ja kampauksissa. Muiden ukiyo-e-kuvittajien tavoin Monorobu suunnitteli myös eroottisia ja avoimen pornografisia shunga-kirjoja, joita tunnetaan noin 50 kappaletta.[9][10]

Moronobun puupiirroksissa on taitavasti kuvattua intohimoa ja tunnetta. Hänen kuvaamassaan maailmassa ihmisten välistä vuorovaikutusta rajoitti tiukka sosiaalinen koodisto, jonka alla väreili kontrolloimaton seksuaalinen halu. Moronobu kuvasi töissään sekä heteroseksuaalisia että homoseksuaalisia suhteita. Hän oli erittäin taitava kankaiden ja tekstiilien kuvaaja, minkä on usein oletettu olevan seurausta hänen varhaisista opinnoistaan isänsä tekstiiliyrityksessä.[11]

Moronobun varhaiset kuvat olivat nimellä sumizuri-e tunnettuja mustavalkoisia puupiirroksia.[12] Jotkut hänen myöhemmistä kuvistaan väritettiin painamisen jälkeen käsin.[8] Moronobun viiva oli harvinaisen eloisa ja hän saavutti nopeasti mainetta.[9] Moronobun tyyli sai runsaasti jäljittelijöitä. Hän alkoikin saada kirjankuvitustöiden lisäksi yksityisiä tilauksia varakkailta asiakkailta, joille hän maalasi ja väritti käsin ukiyo-e-aiheita, esimerkiksi seinille ripustettavia kuvakääröjä (kakemono-e) ja pienempiä luettavaksi tarkoitettuja käärörullia (emakimono). Moronobu maalasi myös japanilaisten rakennusten kevyisiin paperiväliseiniin tarkoitettuja maalauksia.[2][13]

TeoksiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Carpenter, John T.: Edo. Art in Japan 1615–1868. Washington: National Gallery of Art, 1998. ISBN 0-89468-226-1.
  • Fahr-Becker, Gabriele & Murray, Chris: The art of East Asia. Cologne: Könemann, 1999. ISBN 3-8290-1745-6.
  • Harris, Frederick: Ukiyo-e: the art of the Japanese print. Tokyo: Tuttle Pub, 2010. ISBN 978-1-4629-0614-7.
  • Honour, Hugh & Fleming, John: Maailman taiteen historia. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-16753-7.
  • Munsterberg, Hugo: The Japanese Print: A historical guide. New York: Weatherhill, 1982. ISBN 0-8348-0167-1.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Hishikawa Moronobu | Biography, Art, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.7.2021. (englanniksi)
  2. a b c Fahr-Becker & Murray 1999 s. 532
  3. Two lovers www.metmuseum.org. Viitattu 31.7.2021.
  4. a b c History of Art:The Art of Asia www.all-art.org. Viitattu 30.7.2021.
  5. a b c Viewing Japanese Prints: Hishikawa Moronobu (菱川師宣) www.viewingjapaneseprints.net. Viitattu 31.7.2021.
  6. Munsterberg 1982 s. 19
  7. Beauty Looking Back artsandculture.google.com. Google. Viitattu 31.7.2021.
  8. a b c Harris 2010 s. 25–26
  9. a b Two Lovers ca. 1675–80 Hishikawa Moronobu Japanese www.metmuseum.org. Viitattu 30.7.2021.
  10. Collections Online | British Museum www.britishmuseum.org. Viitattu 31.7.2021.
  11. Carpenter 1998 s. 382–383
  12. Library of Congress: Early Masters - The Floating World of Ukiyo-e | Exhibitions - Library of Congress www.loc.gov. 27.9.2007. Viitattu 31.7.2021.
  13. Honour & Fleming 2001 s. 594–595
  14. Scenes from the Nakamura Kabuki Theater collections.mfa.org. Viitattu 21.8.2021. (englanniksi)
  15. Street scene in the Yoshiwara ca. 1680 www.metmuseum.org. Metropolitan Museum of Art. Viitattu 31.7.2021.
  16. Illustrations of Beautiful Women (Bijin e-zukushi) www.metmuseum.org. Metropolitan Museum of Art. Viitattu 31.7.2021.
  17. The Lady Ayame Being Brought to Minamoto no Yorimasa www.metmuseum.org. Metropolitan Museum of Art. Viitattu 31.7.2021.
  18. Scenes from the Nakamura Kabuki Theater collections.mfa.org. Viitattu 21.8.2021. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa