Hirvennenäsaivartaja

kärpäslaji

Hirvennenäsaivartaja (Cephenemyia ulrichii) on kiiliäisiin kuuluva hirven loisena elävä kärpäslaji.

Hirvennenäsaivartaja
Cephenemyia ulrichii.png
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Alaluokka: Siipikantaiset Pterygota
Ylälahko: Neoptera
Lahko: Kaksisiipiset Diptera
Alalahko: Kärpäset Brachycera
Osalahko: Muscomorpha
Heimo: Kiiliäiset Oestridae
Alaheimo: Oestrinae
Suku: Cephenemyia
Laji: ulrichii
Kaksiosainen nimi

Cephenemyia ulrichii
Brauer, 1862

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Melko kookas, 16–18 mm pitkä ja ruumiinmuodoltaan pullea, pinnaltaan hyvin tuuheakarvainen kärpänen. Karvoituksen musta-keltainen väritys muistuttaa suuresti kimalaista. Verkkosilmät ovat suuret ja kahvinruskeat. Tuntosarvet ovat kärpäsille tyypilliseen tapaan lyhyet, alaspäin kaareutuvat ja niihin liittyy yläviistoon osoittava arista. Suuosia ei ole, eikä aikuinen kärpänen nauti ravintoa.[1][2]

Täysikasvuinen toukka on tumman punaruskea ja jopa 40 millimetrin pituinen.[1]

Levinneisyys ja lentoaikaMuokkaa

Suomessa hirvennenäsaivartajaa tavataan etelärannikolta ainakin Oulun ja Kuusamon korkeudelle saakka.[1] Aikuiset kärpäset ovat lennossa heinä-elokuussa.

Elinympäristö ja elintavatMuokkaa

Hirvennenäsaivartajaa tavataan siellä missä hirviäkin. Aikuinen kärpänen on kiiliäisille tyypilliseen tapaan hyvin lyhytikäinen ja sen ainoa tarkoitus on lisääntyminen. Naaras ei muni vaan ruiskauttaa useiden kymmenien pienten toukkien ryhmän isäntäeläimeksi valitsemansa eläimen sieraimeen. Isäntä on jokseenkin aina hirvi, mutta kehittyneitä toukkia on tavattu myös metsäkauriista. Toukat elävät isäntäeläimen nenäontelossa sekä kurkussa käyttäen ravinnokseen limakalvoja. Suuren toukkamäärän tapauksessa infektio voi johtaa kuolemaan, erityisesti vasojen tapauksessa.[1] Satunnaisesti toukat saattavat kaivautua sieraimista ja nielusta syvemmälle, jopa aivoihin asti, jolloin hirvi voi seota tai kuolla.[3] Toukat tarttuvat alustaansa piikikkään pintansa avulla, kunnes täysin kehittynyt toukka antaa isännän aivastaa itsensä ulos.lähde? Kotelo sijaitsee maaperässä. Laji talvehtii toukkana isännän elimistössä.

Satunnaisesti hirvennenäsaivartajan tiedetään ruiskuttaneen toukkia myös ihmisen silmään aiheuttaen sidekalvon tulehduksen. Toukkien piikikkyyden vuoksi niiden poistaminen vaatii lääkärikäyntiä. Toukkien ei tiedetä koskaan saavuttaneen toista toukkavaihetta ihmisessä.[4][5]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d A. C. Nilssen, M. Isomursu & A. Oksanen (2008) "The moose throat bot fly Cephenemyia ulrichii larvae (Diptera: Oestridae) found developing in roe deer (Capreolus capreolus) for the first time". Acta Veterinaria Scandinavica 50, 14
  2. Nilssen & Haugerud (1994) "The moose nose bot fly Cephenemyia ulrichii Oestridae) reported in Norway for the first time". Rangifer 14(2), 89
  3. Heinonen, Jaakko: Metsässä kannattaa pitää suu kiinni. Suomen Luonto, 2011, nro 6, s. 41. Suomen Luonnonsuojeluliitto.
  4. http://www.lakartidningen.se/includes/07printArticle.php?articleId=16368
  5. Mikkola K., Silvennoinen J., Hackman W. (1992) "Hirven nenäsaivartajan aiheuttama ihmisen oftalmomyiaasi". Duodecim 98(13), 1022

Aiheesta muuallaMuokkaa