Himno Nacional Argentino

Oid, mortales, el grito sagrado: "¡Libertad, libertad, libertad!" ("Kuulkaa, kuolevaiset, pyhä huuto: 'Vapaus, vapaus, vapaus!") on Argentiinan kansallislaulu. Laulun on sanoittanut Vicente López y Planes ja sen on säveltänyt Blas Parera. Laulu julistettiin kansallislauluksi toukokuun 11. päivänä, 1813, kolme vuotta ennen Argentiinan muodollista itsenäistymistä Espanjan vallasta. 11. toukokuuta on tämän perusteella Argentiinassa kansallinen juhlapäivä, kansallislaulun päivä.

Himno Nacional Argentino
Kansallislaulun nuotit
Valtio	Argentiina
Säveltäjä	Blas Parera
Sanoittaja	Vicente López y Planes
Sävelletty	1813
Suomenkielinen nimi	Kuulkaa, kuolevaiset, pyhä huuto: "Vapaus, vapaus, vapaus!"
Kansallislaulu laulettuna
Infobox OK

Toukokuun 24. päivänä 1812, Vicente López kävi katsomassa näytelmää nimeltä El 25 de Mayo Buenos Airesin Casa de la Comedia -teatterissa. Näytelmä kertoi tarinan kahden vuoden takaisesta toukokuun vallankumouksesta. Näytelmä, jonka oli kirjoittanut Luis Ambrosio Morante päättyi näyttelijöiden esittämään isänmaalliseen lauluun, jonka oli säveltänyt Blas Parera. Laulun innoittamana López kirjoitti jo samana yönä ensimmäisen version Pareran sävellykseen tekemästä laulustaan Oid, mortales.

Argentiinan perustuslakia säätävä kansalliskokous hyväksyi Lópezin isänmaallisen laulun uudeksi kansallislauluksi nimellä Marcha Patriótica ("Isänmaallinen marssi") 11. toukokuuta 1813. Samalla se käski Pareraa laatimaan laululle uuden sävelen. Parera kuitenkin kieltäytyi. Hän oli itse espanjalainen, ja hänen mielestään Lópezin runo loukkasi hänen isänmaataan. Kansalliskokous julisti hänet vangituksi ja pakotti hänet säveltämään kuolemanrangaistuksen uhalla. Parera valmisti sävellyksen yhdessä yössä, mutta tosiasiassa hän vain kopioi näytelmää varten laatimansa sävellyksen. Kansalliskokous ei tajunnut tulleensa petetyksi, vaan vapautti Pareran, joka pakeni maasta. Hän ei koskaan palannut takaisin Argentiinaan.

Laulu esitettiin ensimmäistä kertaa yksityistilaisuudessa toukokuun 14. päivänä 1813, toukokuun 25. päivänä se esitettiin julkisesti. Vuonna 1847 laululle annettiin virallisesti nimi Himno Nacional Argentino ("Argentiinan kansallislaulu").

Lópezin laulun alkuperäinen versio ei puhu vain Argentiinan, vaan koko Latinalaisen Amerikan vapaustaistelusta. Laululle on leimaa-antava voimakas vapaudenkaipuu ja Espanjan vastainen tunnelma. Kautta 1800-luvun laulu esitettiin sen alkuperäisessä muodossa (vaikka sen säveltä hieman muunnettiinkin 1860). Espanjan vastaisten tunteiden laimentuessa ja espanjalaisten siirtolaisten tulviessa maahan laulu alkoi kuitenkin tuntua sopimattomalta. Maaliskuun 30. päivänä 1900 maan presidentti Julio Argentino Roca antoi siksi asetuksen, jossa hän määräsi laulun Espanjan vastaiset sanat muutettavaksi. Samalla hän määräsi, että laulusta tuli virallisissa tilaisuuksissa, samoin kuin julkisissa kouluissakin, esittää vain sen ensimmäinen ja viimeinen säkeistö sekä kuoro. Elokuun 2. päivänä 1924 kansalliskokous päätti lisäksi, että laulu tuli aina esittää Pareran alkuperäisellä sävelmällä ja vuoden 1860 muutoksin. Siten laulusta liikkuvat lukuisat musikaaliset variantit kiellettiin.

Kansallislaulu esitetään kaikissa virallisissa juhlissa. Samoin se soitetaan radio- ja televisiolähetysten päätteeksi. Kansallisina juhlapäivinä laulun esittäminen joukkotiedotusvälineissä on pakollista keskipäivänä ja keskiyöllä.

Nykyinen versio

Nykyinen, vuodesta 1900 käytössä oleva versio, joka ei sisällä hyökkäyksiä Espanjaa vastaan.

Espanjankieliset sanat	Suomeksi
Oíd, mortales, el grito sagrado: "¡Libertad, libertad, libertad!" Oíd el ruido de rotas cadenas, ved en trono a la noble igualdad. Ya su trono dignísimo abrieron las Provincias Unidas del Sud y los libres del mundo responden: "Al gran pueblo argentino, ¡salud! Al gran pueblo argentino, ¡salud!" Y los libres del mundo responden: "Al gran pueblo argentino, ¡salud!"	Kuulkaa, kuolevaiset, pyhä kutsu!: "Vapaus, vapaus, vapaus!" Kuulkaa rikkoutuneiden kahleiden melu, nähkää valtaistuimella pyhä tasa-arvo. Jo korkein valtaistuimesi vapautui Etelän Yhdistyneet provinssit Ja maailman vapaat vastaavat: Suurelle Argentiinan kansalle, Tervehdys! Suurelle Argentiinan kansalle, Tervehdys! Ja maailman vapaat vastaavat: Suurelle Argentiinan kansalle, Tervehdys!
Estribillo Sean eternos los laureles que supimos conseguir, que supimos conseguir. Coronados de gloria vivamos... ¡o juremos con gloria morir!, ¡o juremos con gloria morir!, ¡o juremos con gloria morir!	Kertosäe Olkoot laakerit ikuiset, jotka pystymme saamaan, jotka pystymme saamaan. Elämme kantaen kunnian kruunua... tai vannomme kunnialla kuolemamme! tai vannomme kunnialla kuolemamme! tai vannomme kunnialla kuolemamme!

Alkuperäinen versio

Laulun alkuperäinen versio, Marcha Patriótica ("Isänmaallinen marssi"):

Sanat espanjaksi	Käännös englanniksi
Oíd, mortales, el grito sagrado: Libertad, libertad, libertad. Oíd el ruido de rotas cadenas, Ved en trono a la noble igualdad. Se levanta a la faz de la Tierra una nueva y gloriosa Nación, coronada su sien de laureles, y a sus plantas rendido un león.	Mortals! Hear the sacred cry: Freedom, freedom, freedom! Hear the noise of broken chains, see noble Equality enthroned. Rises to the heights of the Earth a new and glorious nation, crowned it its head with laurels, and at her feet lying a Lion.
Coro Sean eternos los laureles, que supimos conseguir. Coronados de gloria vivamos... o juremos con gloria morir.	Chorus May the laurels be eternal, that we knew how to win. Let us live crowned with glory... or swear to die gloriously.
De los nuevos campeones los rostros Marte mismo parece animar la grandeza se anida en sus pechos: a su marcha todo hacen temblar. Se conmueven del Inca las tumbas, y en sus huesos revive el ardor, lo que va renovando a sus hijos de la Patria el antiguo esplendor.	From the new Champions their faces Mars himself seems to encourage Greatness nestes in their bodies: at their march everything they make tremble. The dead Inca get shaken, an in their bones the ardour revives which gets to renew their children of the Motherland the ancient splendour.
Pero sierras y muros se sienten retumbar con horrible fragor: todo el país se conturba por gritos de venganza, de guerra y furor. En los fieros tiranos la envidia escupió su pestífera hiel; su estandarte sangriento levantan provocando a la lid más cruel.	Mountain ranges and walls are felt to resound with horrible din: the whole country gets disturbed by cries of revenge, of war and rage. In the fiery tyrants the envy spit the pestipherous bile; their bloody standard they rise provoking the most cruel combat.
¿No los véis sobre México y Quito arrojarse con saña tenaz y cuál lloran, bañados en sangre, Potosí, Cochabamba y La Paz? ¿No los véis sobre el triste Caracas luto y llantos y muerte esparcir? ¿No los véis devorando cual fieras todo pueblo que logran rendir?	Don't you see them over Mexico and Quito throwing themselves with tenacious viciousness? And who they cry, bathed in blood, Potosí, Cochabamba and La Paz? Don't you see them over sad Caracas spreading mourning and weeping? Don't you see them devouring as wild animals all people they get their surrender from?
A vosotros se atreve, argentinos, el orgullo del vil invasor; vuestros campos ya pisa contando tantas glorias hollar vencedor. Más los bravos, que unidos juraron su feliz libertad sostener, a estos tigres sedientos de sangre fuertes pechos sabrán oponer.	To you it dares, Argentinians, the pride of the vile invader; your fields it steps on, retelling so many glories as winner. But the brave ones, that united swore their merry freedom sustain, to those blood-thirsty tigers bold breasts they will know to oppose.
El valiente argentino a las armas corre ardiendo con brío y valor, el clarín de la guerra, cual trueno, en los campos del Sud resonó. Buenos Ayres se opone a la frente de los pueblos de la ínclita unión, y con brazos robustos desgarran al ibérico altivo león.	The valiant Argentinian to arms runs burning with determination and bravery, the war bugler, as thunder, in the fields of the South resounds. Buenos Ayres opposes, leading the people of the illustrious Union, and with robust arms they tear the Iberian arrogant lion.
San José, San Lorenzo, Suipacha, ambas Piedras, Salta y Tucumán, La Colonia y las mismas murallas del tirano en la Banda Oriental. Son letreros eternos que dicen: aquí el brazo argentino triunfó, aquí el fiero opresor de la Patria su cerviz orgullosa dobló.	San José, San Lorenzo, Suipacha, both Piedras, Salta and Tucumán, La Colonia and the same walls of the tyrant in the Banda Oriental. They are eternal signboards they say: here the Argentinian arm found triumph, here the fierce oppresor of the Motherland his proud cervix bent.
La victoria al guerrero argentino con sus alas brillante cubrió, y azorado a su vista el tirano con infamia a la fuga se dio. Sus banderas, sus armas se rinden por trofeos a la libertad, y sobre alas de gloria alza el pueblo trono digno a su gran majestad.	Victory to the Argentine warrior covered with its brilliant wings, and embarrassed at this view the tyrant with infamy took to flight. Its flags, its arms surrender as trophies to freedom, and above wings of glory the people rise the worthy throne of their great majesty.
Desde un polo hasta el otro resuena de la fama el sonoro clarín, y de América el nombre enseñando les repite: "¡Mortales, oíd!: ya su trono dignísimo abrieron las Provincias Unidas del Sud". Y los libres del mundo responden: "Al gran pueblo argentino, ¡salud!	From a pole to the other resounds the fame of the sonorous bugler, and of America the name showing they repeat "Mortals, hear: The United Provinces of the South have now displayed their very honorable throne". And the free people of the world reply: "We salute the great people of Argentina!"
Sean eternos los laureles que supimos conseguir. Coronados de gloria vivamos... ¡o juremos con gloria morir!	May the laurels be eternal, that we knew how to win. Let us live crowned with glory... or swear to die gloriously!

Aiheesta muualla

• Midi -tiedostona (Arkistoitu – Internet Archive)