Hiilipaperi

Hiilipaperi (myös ”kalkiopaperi” tai ”kalkeeripaperi”)[1] on ohut väriä luovuttava paperi, joka kahden paperin väliin sijoitettuna jäljentää alempaan paperiin päällimmäiseen paperiin lyödyt tai piirretyt merkinnät. Pääasiassa hiilipapereita käytettiin kirjoituskoneissa ja mekaanisissa tulostimissa kuten kaukokirjoittimessa. Ennen kopiokoneiden aikakautta, kun toimistotyössä haluttiin arkistoon kopio kirjeestä, se tehtiin hiilipaperin avulla. Käyttämällä useampia paperi-hiilipaperikerroksia voitiin saada aikaan samalla kertaa 3-5 kopiota. Hiilipaperi voitiin myös käyttää useamman kerran, koska uusi teksti ei osunut aivan samaan kohtaan kuin aikaisempi. Hiilipaperi on ohut paperi, jonka toinen puoli on tiivis ja kiiltävä ja väriä luovuttava puoli yleensä musta tai sininen ja tahraava.

Hiilipaperin, jonka punainen puoli tulee alkuperäistä vasten ja musta kopiota vasten.

Hiilipaperista on käytetty myös nimityksiä kalkeerauspaperi ja kalkeeripaperi, sillä periaate on sama kuin kalkeerauksessa, jossa liidulla hierotun paperin avulla siirretään painolaattaan paperille piirretty kuva.[2]

Viimeisiä vielä käytössä olevia sovelluksia hiilipaperille ovat erilaiset sekki- ja kuittivihkot ja manuaalinen pankkikorttimaksukuitin tulostuslaite. Niissä on käytössä hiiletön itsejäljentävä kopiopaperi NCR-paperi, joka kehitettiin 1950-luvulla[3].

LähteetMuokkaa

  1. Kalkiopaperi Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 4.12.2021.
  2. Atelier Hannula (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Hakanmediakronikkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa