Herculine Barbin
Herculine Adélaïde ”Alexina” Barbin, myöhemmin Abel Barbin (8. marraskuuta 1838–helmikuu 1868) oli ranskalainen intersukupuolinen opettaja. Hänet kasvatettiin naisena ja hän toimi tyttökoulun opettajattarena, mutta pitkällisten lääketieteellisten tutkimusten jälkeen tuomioistuin määräsi hänen lailliseksi sukupuolekseen miehen. Barbin kirjoitti sukupuoltaan koskevista keskusteluista ja tutkimuksista muistelmateoksen. Ranskalainen filosofi Michel Foucault tutki muistelmateosta ja julkaisi sen uudelleen vuonna 1978.
| Herculine Adélaïde Barbin Abel Barbin |
|
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet |
Alexina Camille |
| Syntynyt | 8. marraskuuta 1838 Saint-Jean-d'Angély, Ranska |
| Kuollut | helmikuu 1868 (29 vuotta) Pariisi |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | opettaja |
Elämäkerta muokkaa
Barbin syntyi 8. marraskuuta 1838 ja sai koulutuksen nunnaluostarissa. Murrosiässä hänelle ilmaantui poikkeuksellisia piirteitä: hänelle kasvoi ohut parta, hänen rintansa eivät kasvaneet eikä hänellä ollut kuukautisia. Hän aloitti opettajattarena tyttökoulussa, jossa hän tapasi toisen opettajattaren, Saran, jonka kanssa hän aloitti parisuhteen.[1] Parisuhde naisen kanssa ja ajan heteronormatiivisuus saivat Barbinin epäilemään omaa sukupuoltaan. Hän myös pelkäsi voivansa saattaa Saran raskaaksi.[2] Hän koki ahdistusta sukupuolestaan. Poikkeukselliset piirteet olivat yleinen pilkanaihe ja hän kärsi huonosta terveydestä. Barbin haki neuvoja uskonnollisilta tahoilta, mutta joutui pettymään useasti. Eräs munkki totesi Barbinin oikeuden elää miehenä, mutta kehotti kuitenkin häntä välttämään skandaalin ja ryhtymään nunnaksi, mikä ei sopinut Barbinin toiveisiin.[3]
Kolmas uskonhenkilö, jolle Barbin tunnustaa, oli piispa, joka lähetti Barbinin tutkittavaksi. Ensimmäinen Barbinia tutkinut henkilö oli tohtori Chesnet vuonna 1860.[1] Chesnetin tutkimusten mukaan Barbinilla oli tavanomaiset naisen ulkosynnyttimet ja lyhyt, kapea emätin, mutta hän ei kyennyt löytämään kohtua. Chesnetin mukaan Barbinilla oli penis, joka ei ollut yhteydessä virtsaputkeen. Hän myös arvioi, että penis saattaisi olla epämuodostunut klitoris. Hän mainitsee kuitenkin Barbinilla olevan kivekset ja hänen saavan siemensyöksyjä. Chesnet, joka käytti Barbinista hänen femiinistä lempinimeään ja sukupuolipronomineja, totesi Barbinin olevan hermafrodiitti, mutta miehisten sukupuoliominaisuuksien olevan ensisijaisia.[4] Barbin tapaa myös muita lääkäreitä, joiden metodit ja suhtautuminen häneen vaihtelevat.[5]
Tuomioistuin vaihtoi hänen laillisen sukupuolensa mieheksi 22. heinäkuuta 1860.[1] Hän vaihtoi nimekseen Abel ja alkoi käyttää miesten vaatteita. Tämä aiheutti kohun hänen kotipaikkakunnallaan, jossa häntä pidettiin naisena. Hän muutti pian Pariisiin. Hän menetti työpaikkansa eikä kukaan suostunut palkkaamaan häntä. Hän ei myöskään saanut apua tuntemiltaan henkilöiltä.[6]
Barbin teki itsemurhan helmikuussa 1868. Hän jätti jälkeensä muistelmansa.[1]
Muistelmat muokkaa
Barbinin muistelmat julkaisi ensimmäisen kerran lääketieteen professori Ambroise Tardieu vuonna 1878 teoksensa Question médico-légale de l’identité dans ses rapports avec les vices de conformation des organs sexuels toisen osan yhteydessä. Tardieun teoksen löysi 1970-luvun lopulla filosofi Michel Foucault. Hän perehtyi muistelmiin ja päätti julkaista sen uudelleen vuonna 1978 nimellä Herculine Barbin, dite Alexina B. Foucault liitti julkaisuun useita asiakirjoja Barbinia tutkineelta tohtori Chesnetilta sekä hänelle ruumiinavauksen tehneeltä patologi Goujonilta, sekä muita aiheeseen liittyviä ja selittäviä asiakirjoja.[1][7] Muistelmassaan Barbin käyttää itsestään useita eri nimiä eri rooleissa. Lapsuuden ja nuoruuden minästään hän käyttää sukupuolineutraalia nimeä ”Camille”. Muut nimet muistelman eri rooleissa ovat ”Barbin”, ”Alexina”, ”Herculine” ja ”Abel”.[8][9]
Foucault keskustelee teoksessaan ”todellisesta” sukupuolesta ja sen tarpeesta.[1] Foucault käyttää ilmaisua ”happy limbo of non-identity” puhuessaan Barbinin nuoruudesta.[10][11] Foucaultin tulkintoja on kommentoinut muun muassa Judith Butler teoksessaan Hankala sukupuoli: Feminismi ja identiteetin kumous (engl. Gender trouble: Feminism, and the subversion of identity), jossa hän on antanut yhdelle luvulle nimen ”Foucault, Herculine, and the Politics of Sexual Discontinuity”. Butler vertaa Barbinin muistelmia ja ajatuksia, joita Foucault esittää teoksessaan Seksuaalisuuden historia. Butler kuvaa Foucaultin julkaisemaa Barbinin muistelmaa ”hänen lyhyenä mutta merkittävänä esittelynä”.[12]
Muistaminen muokkaa
Barbinin syntymäpäivänä 8. marraskuuta vietetään intersukupuolisten solidaarisuuspäivää.[13] Barbinista on tehty elokuva ”Mystère Alexina”. Elokuvan on ohjannut René Féret ja se julkaistiin vuonna 1986.[14]
Lähteet muokkaa
- Butler, Judith: Gender Trouble : Tenth Anniversary Edition. New York: Routledge, 1999. ISBN 978-0-2039-0275-2. (englanniksi)
- Koch, Michaela: Discursive Intersexions : Daring Bodies Between Myth, Medicine, and Memoir. Bielefeld: Transcript Verlag, 2017. ISBN 978-3-8394-3705-6. (englanniksi)
- Mak, Geertje: Doubting Sex : Inscriptions, Bodies and Selves in Nineteenth-Century Hermaphrodite Case Histories. Manchester University Press, 2012. ISBN 978-1-8477-9429-1. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Mak 2012, s. 66–67
- ↑ Koch 2017, s. 60
- ↑ Koch 2017, s. 62
- ↑ Koch 2017, s. 55–56
- ↑ Koch 2017, s. 64–70
- ↑ Mak 2012, s. 82–83
- ↑ Koch 2017, s. 45–48
- ↑ Mak 2012, s. 73
- ↑ Koch 2017, s. 50
- ↑ Mak 2012, s. 80
- ↑ Butler 1999, s. 120
- ↑ Butler 1999, s. 31
- ↑ Intersex Day of Solidarity Intersex Day. Viitattu 21.4.2020. (englanniksi)
- ↑ Brennan, Sandra: Mystère Alexina Allmovie. Viitattu 21.4.2020.
Kirjallisuutta muokkaa
- Barbin, Herculine; Foucault, Michel; McDougall, Richard (kään.): Herculine Barbin: Being the Recently Discovered Memoirs of a Nineteenth-century French Hermaphrodite. Pantheon Books, 1980. ISBN 978-0-3945-0821-4. (englanniksi)
- Foucault, Michel: Herculine Barbin. Knopf Doubleday Publishing Group, 2013. ISBN 978-0-3078-3309-9. Google Books -esikatselu (viitattu 21.4.2020). (englanniksi)