Avaa päävalikko

Heponiemen hiljaisuuden keskus on Karjalohjalla Puujärven rannalla sijaitseva Helsingin Diakonissalaitoksen retriittikeskus. Heponiemen hiljaisuuden keskus perustettiin vuonna 1995, mistä saakka Heponiemi on toiminut erityisesti hiljaisuuden retriittien ja hengellisen elämän syventämisen keskuksena. Paikalla on kuitenkin rukoiltu jo yli 100 vuotta.[1] Heponiemen löysi 1900-luvussa maisteri I. K. Inha, joka rakennutti niemeen ensimmäisen mökin, Maisterin tuvan[2].

Heponiemi001.jpg
Heponiemen hiljaisuuden keskus sijaitsee Puujärven rannalla
Heponiemitalo.jpg

HistoriaMuokkaa

Valokuvaaja, kirjailija, suomentaja I. K. Inha osti Pipolan talon hevoshaan 1900-luvun alussa mökkipaikakseen ihastuttuaan sen maisemiin. Hän rakennutti niemeen mökin, jota on kutsuttu Maisterin tuvaksi. Kirjassaan Suomen maisema (1909) Inha kertoo Heponiemestä ja sen kauneudesta. Vuonna 1905 Inha myi Heponiemen kamreeri Juho Ennolalle ja hänen vaimolleen Hildalle. Heidän vakiovieraansa Heponiemessä oli kirjailija, kansanedustaja Hilda Käkikoski. Ennolat lahjoittivat tilan vuonna 1912 Diakonissalaitokselle diakonissojen lomapaikaksi mutta pidättivät itsellään oikeuden asua siellä. Juho Ennola kuoli 1914, jolloin Hildi Ennola tarjosi sen Diakonissalaitoksen käyttöön mutta jäi itse sinne asumaan. Vuonna 1916 Heponiemessä aloitti tyttöjen talouskoulu, jonka toiminta päättyi 1923. Päärakennus tuhoutui tulipalossa 1917.[3]

Hildi Ennola kuoli vuonna 1929, minkä jälkeen Heponiemestä tuli diakonissojen eli sisarten kesäkoti. Osa diakonissoista rakensi Heponiemeen mökkejä, joista osa on edelleen käytössä. Sodan aikana Heponiemessä asui kaksi Karjalasta tullutta siirtolaisperhettä sekä sotaa paossa olevia sisaria. Lisäksi Heponiemi toimi turvapaikkana inkeriläisille pakolaisille. Rinnekoti piti siellä vuodesta 1967 kymmenen vuoden ajan kehitysvammaisten koulukotia. Myöhemmin se oli vuokrattuna ulkopuolisille yrityksille. Diakonissalaitos päätti Heponiemen Hiljaisuuden keskuksen perustamisesta vuonna 1995 ja alkoi vastata itse retriittikeskuksen toiminnasta. Ensimmäinen hiljaisuuden retriitti järjestettiin Heponiemen peruskorjauksen jälkeen vuonna 1997. [3]

LuontoMuokkaa

Heponiemen alueella sijaitsee laajahko ja yhtenäinen tammimetsä, jossa on runsaasti eri-ikäisiä tammia. Heponiemen tammisto on Uudenmaan ainoa sisämaan tammimetsä, jossa kasvaa suuria ja vanhoja tammia. Alue on vahvistettu suojelualueeksi.[4] Jo 1950-luvulla keskusteltiin Heponiemen osittaisesta rauhoittamisesta, sillä tohtori Reino Kalliola löysi Heponiemen alueelta yhtenäisen, Suomen oloissa harvinaisen tammimetsikön. Lisäksi alueella kasvaa pähkinäpuita ja metsälehmuksia sekä lehtokasvillisuutta.[3].

Vaeltaja – hengellinen aikakauskirjaMuokkaa

Heponiemen hiljaisuuden keskus julkaisee Vaeltaja-verkkolehteä. Lehden kirjoittajina on tunnettuja teologeja, tutkijoita, kirjailijoita ja toimittajia. Lehden aiheita ovat hiljaisuus, rukous, hengellinen matkakumppanuus ja kristillinen kirkko.[5] Vaeltajaa julkaistiin alun perin myös painettuna aikakauskirjana, mutta lehti siirtyi kokonaan verkkoon keväällä 2014.

LähteetMuokkaa

  1. Tietoa Heponiemestä. Web Archive 26.4.202. Viitattu 23.10.2016.
  2. Käkikoski ja Inha. Diakonissalaitos.
  3. a b c Heponiemen vaiheita. Diakonissalaitos. Viitattu 23.10.2016.
  4. Puujärven Natura-alue. SYKE.
  5. Vaeltaja-lehti. Diakonissalaitos.

Aiheesta muuallaMuokkaa