Avaa päävalikko
Henry Bell

Henry Bell (7. huhtikuuta 176714. maaliskuuta 1830) oli skotlantilainen insinööri, joka toteutti ensimmäisen onnistuneen matkustajahöyrylaivaliikennöinnin Euroopassa.[1]

Sisällysluettelo

Varhaiset vaiheetMuokkaa

Bell syntyi Torpichenissä Skotlannin Länsi-Lothianin alueella vuonna 1767 perheensä viidentenä poikana. Vanhemmat Patrick Bell ja Margaret Easton kuuluivat sukuun, joka aikanaan tunnettiin hyvin myllynrakentajista, rakennusmiehistä ja insinööreistä. Henry kävi kylän koulun ja oli harjoittelijana vuonna 1780 kivityöpajassa. Kolme vuotta myöhemmin oli enonsa opissa myllynrakentajaksi. Kun hän myöhemmin tutustui laivanmallien tekoon Borrowtounnessissa ja myöhemmin vuonna 1787 hän suuntasi kiinnostuksensa laivojen mekaniikkaan. Tämän jälkeen hän vietti vuosia Lontoossa.

Hän palasi Skotlantiin 1790 ja asettui Glasgow'hun, jossa työskenteli kirvesmiehenä. Hän halusi seurata sukunsa perinnettä ja valmistua rakennusinsinööriksi ja liittyi Glasgowlaiseen rakennusliikkeeseen. Hän ei kuitenkaan menestynyt työssään.

Höyrylaivan kehittäminenMuokkaa

 
Comet siipirataslaivan replica

Henry Bellin oli vallannut ajatus rakentaa höyrykonekäyttöinen laiva. Vuonna 1800 hän kirjoitti anomuksen amiraliteettille saadakseen rahoitusta ideoilleen, mutta anomus hylättiin. Samoin kävi 1803, paitsi että lordi Horatio Nelson oli puoltanut hakemusta sanoen, että jolleivät britit rakenna höyrylaivaa, niin sen tekevät muut.

Vuonna 1808 Bell siirtyi Helenburghiin Clyde-joen suulle, jossa hän vaimonsa kanssa osti kylpylän ja majatalon. Vaimo vastasi näiden hoidosta, kun Henry Bell keskittyi mielipuuhaansa höyrylaivan kehittämiseen.[2]

Vuonna 1812 valmistui Bellin höyrykonekäyttöinen siipiratasalus PS Comet. Se oli 30 tonnin vetoinen alus, jonka höyrykone kehitti kolme hevosvoimaa. Comet eli komeetta-nimitys johtui vuosina 1811–1812 kuukausia näkyneestä pyrstötähdestä. alus rakennettiin Glasgow satamassa olevalla telakalla. Neitsytmatkallaan kanavia pitkin alus kulki noin 5 solmun nopeutta. Elokuussa 1812 Bell ilmoitti käynnistävänsä säännöllisen reitin Glasgow'n, Greenockin ja Helensburghin välille kolme kertaa viikossa, sekä paluun vuoropäivinä.

Vuonna 1819 alusta pidennettiin ja korjattiin. Sillä aloitettiin pidempi reitti Obaniin ja Fort Williamiin Crinanin kanavan kautta. Matka kesti neljä päivää. Joulukuussa 1820 alus haaksirikkoutui voimakkaassa virrassa lähellä Obania. Tämän jälkeen Bell rakensi uuden aluksen, Comet II. Se törmäsi vuonna 1825 Ayr-nimiseen höyrylaivaan. Onnettomuudessa kuoli 62 henkeä laivalla olleista 80 hengestä. Menetettyään toisen aluksen, Bell luopui höyrylaivaliikennöinnistä.

LoppuelämäMuokkaa

Bell eli vielä sen aikaa, että näki keksintönsä menestymisen ja Clydejoen rantojen kehittymisen menestyväksi höyrylaivojen rakennus- ja telakka-alueeksi. Bellin työ oli innoittanut muita höyrylaivojen rakentajia ja vuonna 1815 höyrylaivoja oli jo parikymmentä.[3] Bell ei saanut mitään korvausta höyrylaivojen käyttöönotosta ja hän eli loppuelämänsä köyhyydessä. Paikallinen hyväntekeväisyysjärjestö järjesti hänelle 100 punnan eläkkeen, jota maksettiin leskelle sen jälkeen, kun Bell vuonna 1830 kuoli 62-vuotiaana.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. R. Angus Buchanan/John Cannon: Henry Bell Facts 2002. Enclyclopedia.com. Viitattu 5.4.2015.
  2. Henry Bell Virtual Scotland. Viitattu 5.4.2015.
  3. Kero, Reino ja Kujanen, Hannu (toim.): ”Hannu Kujanen: Liikenteen kehitys purjelaivojen kaudella”, Kivikirveestä tietotekniikkaan, tekniikan sosiaalihistoriaa kivikaudesta nykypäivään, s. 164. Turku: Turun yliopiston historian laitos, 1989. ISBN 951-880-296-3.

Asiasta muuallaMuokkaa