Helsinki Rugby Club

Rugby joukkue

Helsinki Rugby Club (HRC) on suomalainen rugbyseura Helsingissä. Vuonna 1999 perustettu se on Suomen vanhin ja suurin seura. He pelaavat tällä hetkellä SM-liigassa ja kilpailevat sekä miesten että naisten joukkueiden kanssa XV- ja 7-sarjassa.

Joukkueet, seuran logo ja värit muokkaa

HRC koostuu kolmesta eri joukkueesta: miesten 1. joukkue ja kehitystiimi, ja naisten joukkue (XV ja 7s).

HRC on käynnistänyt nuoriso-ohjelman ja aloittanut U17-aloittelijoiden joukkueen kehittämään tulevia rugbypelaajia ja myötävaikuttamaan rugbyliikkeen kasvuun Suomessa.[1]

Klubin logossa näkyvät seuran perustamiseen osallistuneet kansallisuudet: Suomi, Ranska, Englanti, Eteläafrikka ja Australia. Seuran värit, sininen ja valkoinen, on otettu Suomen lipusta.

Historia (1999-2019) muokkaa

Inspiraatio Helsinki Rugby Clubin perustamiseen tuli rugbykeskusteluista Helsingissä Molly Malonen Irish Barissa joidenkin rugbyystävien kesken vuonna 1999. Ensimmäisellä kaudellaan HRC pelasi yhden pelin ja hävisi niukasti Ruotsin edustajajoukkueelle. Vuonna 2000 Helsingin kaupunginvaltuusto myönsi seuralle ensimmäisen virallisen kotipaikkansa Myllypuroon. HRC otti ensimmäisen voittonsa Britannian laivaston alus HMS Sheffieldiä edustavaa joukkuetta vastaan, osallistui ensimmäistä kertaa Stockholm 10's Tournamentiin ja järjesti ensimmäisen Baltic Plate 10s turnauksen. [2]

Suomen mestaruus käynnistettiin vuonna 2002. HRC voitti tittelin, jota seurasi toinen mestaruus vuonna 2003.

Seuran ensimmäinen ulkomaankiertue oli Riiassa vuonna 2004. Samana vuonna Suomi pelasi ensimmäisen kotimaansa kansainvälisen pelin, jonka isännöi ja järjesti HRC. HRC osallistui vuonna 2006 käynnistettyyn naisten SM-sarjaan. Vuonna 2008 Baltic Plate Tournament muuttui Midnight Rugby Tournamentiksi ja otti asemansa vuotuisena kesäkuun puolivälin rugbyjuhlana Helsingissä viimeiseen painokseensa vuonna 2019 asti. Vuonna 2009 klubi juhli 10-vuotisjuhliaan Britannian suurlähetystössä.

Ensimmäinen miesten 7-sarjan mestaruus käynnistettiin vuonna 2010, ja HRC voitti kaikkien aikojen ensimmäisen mestaruuden. Vuonna 2011 miesten 7:n joukkue kutsuttiin Moskovaan European 7's Champions Trophylle.

Muutaman vuoden tauon jälkeen HRC palasi naisten mestaruuteen vuonna 2012.

Vuonna 2013 seura järjesti Helsingissä SM-finaalin, joka keräsi (silloin) kaikkien aikojen eniten katsojia suomalaiseen rugby-otteluun.

Yksitoista vuoden kuivuuden jälkeen miehet voittivat XV:n mestaruuden vuonna 2014. Samaan aikaan naisten joukkue eteni finaaliin ensimmäistä kertaa historiassaan ja sijoittui toiseksi. Vuotta myöhemmin, 2015, pöydät kääntyivät, kun HRC naiset juhli ensimmäistä XV-tittelinsä, kun taas miehet hävisivät tittelin finaalissa. Miesten 7:n joukkue voitti 7:n mestaruuden ja HRC:n miesten 2. joukkue voitti Division 1:n.

Kausi 2016 on HRC:n loistavin hetki: seura saavutti ensimmäisen ja ainoan tuplatuplansa, kun sekä miehet että naiset saivat sekä 7:n että XV:n mestaruuden. Miesten 7's joukkue osallistui jälleen Euroopan 7's Champions Trophyyn Pietarissa, Venäjällä.

Vuonna 2017 sekä miehet että naiset saivat takaisin 7:n tittelin ja sijoittuivat mestaruuskilpailuissaan toiseksi. Seura osallistui myös perinteiseen Gent Easter 7s -turnaukseen ja sijoittui miesten ja naisten kilpailuissa toiseksi ja kolmanneksi.

Viime vuodet (2020 - nykyhetki) muokkaa

XVs muokkaa

Kausi 2020 muokkaa

COVID-19-pandemiasta huolimatta HRC:llä oli erityisen onnistunut kausi vuonna 2020, ja se saavutti vankan listasyvyyden sekä Big Guns- että Blue Tigers -peleissä. Lyhyen aikataulun ansiosta Big Guns pelasi palaavan valmentajan Jake Pratleyn johdolla voittamattomana koko runkosarjan: OTS Porvoon kanssa tasapelin jälkeen kauden avauksessa 24-24 HRC voitti Jyväskylän (59-10), Turun . Eagles (17-14), Kuopio (79-0), Warriors (27-14) ja Kalev (47-0). Otaniemessä pidetyssä mestaruusfinaalissa HRC voitti Warriorsin lukemin 40-29 ja voitti viidennen mestaruutensa. HRC: n kahdeksas Wertti Bask voitti myös Vuoden pelaaja -palkinnon.

Ensimmäistä kertaa valmentajan Jussi Tammisen johtaman Blue Tigersin vuosi oli positiivinen, ja se tasoitti runkosarjan lopussa Porin kanssa sarjan kärjessä. Division 1 -finaaliottelussa Pori voitti HRC:n 23-5.

HRC naiset aloitti kauden 2020 valmentaja Mikko Aallon johdolla puolustaakseen vuoden 2019 titteliään, mutta avausvoiton jälkeen Jyväskylää vastaan (7-12) he kärsivät tappiot mestaruusehdokkailta Tampereelta (5-46) ja Turku Swansilta (10-24). HRC saavutti runkosarjan kolmannen sijan seuraavien voittojen ansiosta Warriorsia (7-31) ja Kuopiota (26-0) vastaan, mutta tittelikilpailu pysähtyi semifinaalissa Turku Swansia vastaan (7-13).

Kausi 2021 muokkaa

Vuonna 2021 rugbykautta uhkasivat jälleen Suomessa alkuvuodesta voimassa olleet ankarat rajoitukset, jotka estivät seuran jäseniä harjoittelemasta vasta vain yhdeksän viikkoa ennen (jälleen lyhennetyn) kauden alkua. . Osittaisena seurauksena kaikilla kolmella joukkueella oli puute listasyvyydestä, mikä vain paheni kauden edetessä ja loukkaantumisia.

Vahvista Porvoon (45-8), Kuopion (111-0) ja Turun (38-14) voitoista huolimatta Big Guns hävisi kaupunkiderbyn Warriorsia vastaan (7-27) ja joutui käymään välierissä päästäkseen mestaruuteen. . Tultuaan voittoon taistelussa Porvoota vastaan (20-10), Big Guns säilytti kuudennen mestaruusvoittonsa Tampereella järjestetyssä hermotarvefinaalissa Warriorsia vastaan, kun Joonas Baskin myöhäinen rangaistuspotku sinetöi HRC:lle 15-12. Jake Pratley voitti myös Vuoden valmentajan palkinnon.

Vammojen vaivaama Blue Tigers ei voinut toistaa positiivista vuotta 2020, jolloin se päätti runkosarjan Division 1:n viimeisellä sijalla ja putosi Division 2:een seuraavaksi kaudeksi.

HRC naiset astui kaudelle 2021 vahvana titteliehdokkaana voittaen Jyväskylän (36-0), Warriorsin (50-0) ja Turku Swansin (32-5) ja osoittaen pystyvänsä kilpailemaan hallitsevaa mestaria Tamperetta (5-10) vastaan. Huolimatta suuresta voitosta semifinaalissa Turku Swansia vastaan (41-10), HRC jäi mestaruustaistelussa tappiolle sydäntäsärkevän tappion vuoksi viimeisessä uusintaottelussa Tampereelle (7-18). HRC:n utilitiestaustaja Heidi Hennessy voitti Vuoden pelaaja -palkinnon.

Kausi 2022 muokkaa

Kausi 2022 XVs sisälsi täyden aikataulun palaamisen kahden vuoden pandemian jälkeen, ja se alkoi suurella rakenteellisella muutoksella HRC:ssä: Jake Pratley nimitettiin Rugbyn johtajaksi tavoitteena aloittaa uusi sykli kaikille kolmelle seurajoukkueelle. [3]

Kuten muillakin joukkueilla, HRC:llä oli vaikeuksia välikaudella, kun toukokuun loppuun asti kestänyt kylmä esti kotiharjoituskentän käytön Myllypurossa. Runkosarja osoittautui kuitenkin HRC:lle onnistuneeksi, sillä sekä HRC miehet että naiset päätyivät ensimmäiseksi ja pääsivät suoraan Turun mestaruusfinaaliin. Big Guns voitti Warriorsin (45-15) ja sai seitsemännen kansallisen mestaruutensa. HRC naiset päätti mestaruuden kuivuuden ja nousi kärkeen finaalissa Tamperetta vastaan (37-17). Tämä oli toinen kerta, kun seura saavutti tuplavoiton (ensimmäinen sitten vuoden 2016) ja pisin voittoputki miesten joukkueelle.

Vuoden valmentajaksi valittiin Jake Pratley ja Vuoden pelaajaksi Sanna-Kaisa Lintu . Mikko Moilanen saavutti 100. XV-lippinsä HRC:llä.

Miehet
Runkokausi Kierros 1 Kierros 2
HRC v Turku Eagles 53-24 44-27
HRC v Kuopio 50-8 48-19
HRC v Warriors 44-7 55-19
HRC v Jyväskylä 64-14 114-0
HRC v OTS Porvoo 64-7 12-17
SM-finaali Lopullinen tulos
HRC v Warriors 45-15
Naiset
Runkokausi Kierros 1 Kierros 2
HRC v Turu Swans 0-70 89-10
HRC vastaan WaLi 31-7 48-11
HRC v Tampere 31-15 20-5
HRC v Jyväskylä 52-0 41-24

= Peli menetetty

SM-finaali Lopullinen tulos
HRC v Tampere 37-17
Miehet kehitystiimi
Runkokausi Kierros 1 Kierros 2
HRC v Seinäjoki 26-36 0-70
HRC v Warriors 2 36-19 36-31
HRC v TRA 5-37 0-70
HRC v Linna 38-14 27-38

= Peli menetetty

Sevens muokkaa

Kaudet 2020-2021 muokkaa

Vuosina 2020 ja 2021 Suomen 7:n mestaruutta ei järjestetty Suomen urheilua koskevien COVID-19-rajoitusten vuoksi.

Kausi 2022 muokkaa

Kahden vuoden tauon jälkeen 7s-sarja vihdoin tuotiin takaisin vuonna 2022, jolloin sekä HRC miehet että naiset tulivat hallitseviksi mestareiksi omien voittojensa jälkeen vuonna 2019. Miesten valmentajana palasi Mikko Moilanen ja naisten valmentajana Leonardo Fierro.

Miehet päätti sarjan Itä-poolin kärkeen voittaen Lahti 7s:ssä ja Järvenpää 7s:ssä ja toisella sijalla Myyrmäki 7s:ssä. Lopputurnauksessa HRC kohtasi Turku Eaglesin (länsipoolin voittaja) ja Tampereen (pohjoisen poolin voittaja) päätyen toiseksi Turun taakse.

HRC naiset näki huonon onnen vaikuttavan heidän kauteen, koska loukkaantumiset ja Covid-epidemia pakottivat heidät pois kahdesta neljästä sarjan turnauksesta. Joukkue sijoittui toiseksi Valkeakoski 7:ssä ja Tampere 7:ssä, mutta ei osallistunut Järvenpäässä ja Eerikkilässä. HRC sijoittui sarjan kokonaiskilpailussa kolmanneksi, jolloin Tampere vei pokaalin kotiin ja Warriors päätti toiseksi.

2023 kausi muokkaa

Vuoden 2023 Seitsemän mestaruuteen vaikutti valitettavasti pitkä Suomen talvi, jonka vuoksi sarjan viimeinen Turnaus Valkeakoskella peruttiin miesten kahden ja naisten yhden kierroksen jälkeen. HRC miehet saavutti kaksi toista sijaa Lahdessa ja Järvenpäässä häviten turnauksen finaalissa Saimaa Sharksille ja Suomen maajoukkueen edustajalle. HRC naiset sijoittui toiseksi Järvenpäässä, jossa Tampere voitti tiukan finaalin (14-17).

Tämän seurauksena molemmat joukkueet saavuttivat sarjan toisen sijan.

Saavutukset muokkaa

Joukkueen kapteenit muokkaa

Miehet
Pelaaja Hallitus
  Janne Lumme 1999–2000
  Marc-Olivier Meunier 2010
  Mikko Moilanen 2011
  Michael Kennedy 2012-2013
  Marko Salert 2014
  Richard Hennessy
  Paul Kernick
2015-2016
  Ronan Rochford 2017
  Mikko Aalto 2018
  Paavo Honkanen 2019-2020
  Leonardo Fierro 2021-2022
  Jesperi Virtanen 2023 - Nykyään
Naiset
Pelaaja Hallitus
  Ulla Tuomainen 2014, 2018–2021
  Mira Saarikoski 2022 - Nykyään

Lähteet muokkaa

  1. U17 Beginners' team news. helsinkirugby.fi. Arkistoitu 22.8.2022. Viitattu 17.5.2023. en
  2. Helsinki Rugby Club history. helsinkirugby.fi. Arkistoitu 28.9.2022. Viitattu 17.5.2023. en
  3. Helsinki Rugby Club names Jake Pratley as its Director of Rugby helsinkirugby.fi. 11 May 2022. Arkistoitu 22 elokuu 2022. Viitattu 17 toukokuu 2023.

Aiheesta muualla muokkaa