Helppoheikki

sujuvapuheinen markkinakauppias tai torimyyjä, joka kaupittelee tavaroita äänekkäästi ja asiakkaita huvittaen

Helppoheikki (helppo = vanh. 'halpa') [1] on sujuvapuheinen markkinakauppias tai torimyyjä, joka kaupittelee tavaroita äänekkäästi ja asiakkaita huvittaen. Helppoheikiksi sanotaan joskus myös jonkin erityisalan edustajaa, johon ei suhtauduta vakavasti. Silvio Berlusconia on sanottu politiikan helppoheikiksi.[2] Helppoheikit ovat järjestäneet suomenmestaruuskisoja[3], ja mestaruuden on kahteen otteeseen voittanut Matti Rahkola.[4]

Helppoheikki Rukkas-Antti vuonna 1983.

Mikko Ruskeala on luonnehtinut legendaariseksi helppoheikiksi Rukkas-Anttia.[5] Nimitys helppoheikki saattaa juontaa juurensa todellisesta Heikki-nimisestä kauppiaasta esimerkiksi Kannaksella, mutta kyse voi olla pelkästään sopivasta alkusoinnusta.[3] Roolihenkilönä helppoheikki esiintyy muun muassa elokuvassa Rovaniemen markkinoilla.

Lähteet muokkaa

  1. ”sana-artikkeli: helppo; merkitys 3: halpa, huokea”, Nykysuomen sanakirja 1–6: osa 1. Valtion toimeksiannosta teettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Päätoimittaja: Matti Sadeniemi. 15. painos. Alkuperäinen julkaisu: 1951–1961. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26973-5.
  2. Teppo Tiilikainen: Silvio Berlusconi – politiikan helppoheikki palasi näyttämölle Suomenkuvalehti.fi. 11.4.2008. Viitattu 2.7.2009.
  3. a b Johanna Halonen: Helppoheikki ja laiskajaakko Kotus.fi. Arkistoitu 15.3.2012. Viitattu 2.7.2009.
  4. Arto Miettinen: Kauppamies Karjalasta Demari.fi. Viitattu 2.7.2009.
  5. Pestuumarkkinoilta kuntafuusioon 17.9.2008 Lahden radio. Viitattu 11.7.2009. [vanhentunut linkki]