Helge Palmén
Helge Palmén (10. marraskuuta 1889 Loimaa – 19. maaliskuuta 1940) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat asemapäällikkö Oskar Arthur Palmén ja Alva Elisabeth Nordström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Gertrud Maria Finkin kanssa.[1][2]
Opinnot muokkaa
Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1909 ja liittyi Eteläsuomalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina ja 1912–1914 Saksassa Köthenin Friedriclis-Polytechnikumissa vuosina 1912–1914, jonka paperi-insinööriosastolla hän suoritti insinöörikandidaatin tutkinnon vuonna 1913. Palmén kävi Kapteenikurssin Sotakorkeakoulussa vuonna 1927 ja hän teki opintomatkat vuosina 1936 ja 1937 optiikkaa käsitteleville luento- ja harjoituskursseille Carl Zeissin optilliseen laitokseen Jenaan.[1][2]
Jääkäriaika muokkaa
Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 3. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin muodostettuun Jääkäripataljoona 27:ään 31. elokuuta 1915 ja hänet sijoitettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hänet komennettiin 29. huhtikuuta 1917 Berliiniin postisensuurin tanskan-, norjan-, suomen- ja ruotsinkielisen postin tarkastajaksi. Tehtävässä hän toimi 14. elokuuta 1917 saakka.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
- Katso myös: Suomen sisällissota
Palmén astui Suomen armeijan palvelukseen luutnantiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918, mutta palasi sairauden vuoksi Suomeen vasta 26. huhtikuuta 1918 ja toimi sisällissodan aikana aluksi 3. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonan 1. komppanian päällikkönä sekä myöhemmin pataljoonan komentajana. Suomen sisällissodassa hänelle ei tullut taistelukokemusta.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Palmén toimi sisällissodan jälkeen kesä-heinäkuussa 1918 valtiorikosoikeuden sotilasjäsenenä Kuopiossa, josta hänet siirrettiin 23. heinäkuuta 1918 alkaen 5. Jääkärirykmenttiin, josta muodostettiin myöhemmin ensin Kuopion jalkaväkirykmentti 4 ja myöhemmin Tampereen rykmentti. Hän toimi rykmentissä aluksi rykmentin 7:nnen ja myöhemmin 5. komppanian päällikkönä. Seuraavaksi hänet siirrettiin 24. joulukuuta 1920 alkaen rykmentin talouspäälliköksi ja 21. syyskuuta 1921 alkaen rahastonhoitajaksi. Armeijasta Palmén erosi 7. maaliskuuta 1923 ja työskenteli sen jälkeen liikealalla Lahdessa ja kuului samalla Lahden suojeluskuntaan, jossa hoiti komppanianpäällikön tehtäviä. Hän astui takaisin armeijan palvelukseen 30. tammikuuta 1924 ja hänet sijoitettiin Rautatiepataljoonaan, josta hänet komennettiin heti ja siirrettiin 1. huhtikuuta 1924 alkaen Puolustusministeriöön, jossa sai tehtäväkseen järjestää perustettavaksi määrätyn teknillisen tarkastustoimiston ja hänet valittiin perustamisen jälkeen toimiston päälliköksi.[1][2]
Talvisota muokkaa
Palmén osallistui talvisotaan edelleen Puolustusministeriön tarkastustoimiston päällikkönä. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[2]
Luottamustoimet muokkaa
Palmén toimi jäsenenä konekiväärin 09 piirustuksia tarkistamaan määrätyssä komiteassa vuonna 1924 ja vahvistettavaksi aiottuja käsikranaattimalleja kokeilemaan ja arvostelemaan määrätyssä komiteassa vuonna 1927 sekä konekiväärikomiteassa vuonna 1927 ja kiväärin- ja konekiväärinpiippujen putkituksen tutkimiskomiteassa vuosina 1927–1928. Hän toimi myös 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen varajäsenenä vuosina 1921–1922. [1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.