Heimwehr oli Itävallassa 1920- ja 1930-luvuilla toiminut puolisotilaallinen ryhmittymä, joka vastasi toimintatavoiltaan, organisaatioltaan ja ideologialtaan Weimarin tasavallan aikaisia Freikorps-joukkoja.

Heimwehrin jäsenet olivat enimmäkseen hävityn ensimmäisen maailmansodan sotilaita. Ryhmällä ei ollut kansallista johtoa tai poliittista ohjelmaa, vaan se muodostui paikallisista ryhmistä, jotka olivat valmiit toimimaan, milloin havaitsivat ideologisesti vääränlaista toimintaa. Ylä-Itävallassa joukko hyökkäsi lakkoilevia työläisiä ja ammattiliittoja vastaan. Heimwehr oli myös mukana 15. heinäkuuta 1927 verilöylyssä, jossa poliisi surmasi 89 mielenosoittajaa. Vastakkain selkkauksessa olivat sosiaalidemokraattinen puolue ja toisaalta Heimwehr, katolisen kirkon ja teollisuusylimystön tukemana.

Heimwehr omaksui 1930 ideologiakseen Korneunbergin valan, fasismiin perustuvan Itävaltalaisen nationalismin, sekä demokratian- ja marxisminvastaisuuden. Politiikka oli vastakkainen Saksan natsien ideologialle, joka pyrki yhdistämään saksaa puhuvat kansat Saksan alaisuuteen.

Heimwehrin johtajana oli vuodesta 1930 ruhtinas Ernst Rüdiger Starhemberg.[1] Heimwehrin poliittinen siipi Heimatblock sai vuoden 1930 vaaleissa kuusi prosenttia äänistä ja kahdeksan paikkaa parlamentissa. Vaalivoiton jälkeen puolue kuitenkin hajosi alueellisiin osiin. Steiermarkin paikallisjohtaja Walter Pfrimer yritti kaappausta vuonna 1931, mutta ei saanut tukea muiden ryhmien johtajilta. Tämän jälkeen Steiermarkin joukko ja monet muutkin loikkasivat natsipuolueeseen.

Diktaattori Engelbert Dollfuss loi valtansa tueksi Isänmaan rintama (Vaterländische Front) -ryhmän yhdistämällä kristillissosiaalisen puolueen ja Heimwehrin edustajaryhmät, jolloin Heimwehr lakkasi olemasta erillisenä poliittisena voimana.

Lähteet muokkaa

  1. Ernst Rüdiger, prince von (prince of) Starhemberg (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 3.1.2024.