Heiko Herrlich
Heiko Herrlich (s. 3. joulukuuta 1971) on saksalainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskushyökkääjä.
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 3. joulukuuta 1971 | ||
| Syntymäpaikka | Mannheim, Baden-Württemberg, Saksa | ||
| Pelipaikka | hyökkääjä | ||
| Pituus | 189 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | avoin | ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1989–1993 |  Bayer Leverkusen
|
75 | (6) |
| 1993–1995 | Borussia Mönchengladbach
|
55 | (28) |
| 1995–2004 | Borussia Dortmund
|
128 | (40) |
| 2002–2004 | Borussia Dortmund II
|
17 | (4) |
| Maajoukkue | |||
| 1995 |  Saksa
|
5 | (1) |
| Valmennusura | |||
| 2005–2007 | Borussia Dortmund U19
| ||
| 2007–2008 | Saksa U17
| ||
| 2008–2009 | Saksa U19
| ||
| 2009–2010 | VfL Bochum
| ||
| 2011–2012 | SpVgg Unterhaching
| ||
| 2013–2015 | Bayern München U17
| ||
| 2016–2017 | Jahn Regensburg
| ||
| 2017–2018 | Bayer Leverkusen
| ||
| 2020–2021 | FC Augsburg
| ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Ura pelaajana
muokkaaHerrlich pelasi Bundesliigassa urallaan 258 ottelua ja teki 76 maalia. Hän aloitti pitkän uransa Bayer 04 Leverkusenissa 1989. Hän voitti seuran kanssa Saksan cupin mestaruuden kaudella 1992/93, mutta ei itse ollut kentällä loppuottelussa Hertha Berlinin kakkosjoukkuetta vastaan. Kauden jälkeen Herrlich jätti Leverkusenin ja siirtyi Borussia Mönchengladbachiin.
Mönchengladbachin kanssa Herrlich menestyi jälleen Saksan cupissa ja pääsi tällä kertaa myös pelaamaan loppuottelussa. Hän iski seuransa 3–0 voittomaaliksi jääneen osuman VfL Wolfsburgin verkkoon. Samana kautena hän voitti myös Bundesliigan maalikuninkuuden yhdessä Mario Baslerin kanssa 20 maalillaan.
Jälleen Herrlich jätti seuransa cupin mestarina ja siirtyi Borussia Dortmundiin. Ruhrin alueen todellisessa suurseurassa hän pelasikin uransa loppuun saakka. Hän voitti keltamustien paidassa Bundesliigan mestaruuden kahdesti ja saavutti menestystä myös eurokentillä. Kaudella 1996/97 hän oli mukana voittamassa Mestarien liigaa, jonka loppuottelussa Herrlich ja kumppanit kaatoivat Juventuksen 3–1. Samana vuonna hän juhli Dortmundin paidassa myös FIFA Intercontinental Cupin mestaruutta.
Syksyllä 2000 Herrlichillä todettiin aivokasvain. Hän taisteli sairauttaan vastaan ja onnistuneiden hoitojen jälkeen hän palasi pelikentille vuonna 2001. Paluu ei kuitenkaan ollut Herrlichin huippuvuosien veroinen ja hän kärsi useista loukkaantumisista. Lopulta Herrlich lopetti pelaajauransa vuonna 2004.
Saksan maajoukkueeseen Herrlich ei koskaan onnistunut tekemään läpimurtoaan. Hän pelasi vuonna 1995 viisi maaottelua ja onnistui kerran maalinteossa.
Meriitit pelaajana
muokkaa- Saksan mestaruus (2): 1996, 2002
- Saksan cup (2): 1993, 1995
- Mestarien liiga: 1997
- FIFA Intercontinental Cup: 1997
- UEFA Super Cupin hopeaa: 1997
Ura valmentajana
muokkaaHerrlich suoritti valmentajantutkintonsa vuonna 2005 ja aloitti uransa Borussia Dortmundin organiosaatiossa juniorivalmentajana. Heinäkuussa 2007 hän siirtyi Saksan alle 17-vuotiaiden maajoukkueen peräsimeen ja johdatti nuoret MM-pronssille samana vuonna. [1] Seuraavana vuonna Herrlich siirtyi alle 19-vuotiaiden maajoukkuevalmentajaksi.
Lokakuussa 2009 Saksan jalkapalloliitto vapautti Herrlichin tehtävistään ja hän siirtyi Bundesliigassa pelaavan VfL Bochumin päävalmentajaksi. [2] Pesti jäi kuitenkin lopulta lyhyeksi, sillä Herrlich sai potkut huhtikuun lopussa 2010 vain pari päivää ennen kauden toiseksi viimeistä sarjakierrosta. [3]
Kesäkuussa 2011 Herrlich palasi valmennustehtäviin 3. Ligassa pelaavan SpVgg Unterhachingin uutena päävalmentajana. [4] Hän luotsasi seuran 3. Ligassa sijalle 15. Tulos ei tyydyttänyt seurajohtoa ja Herrlich sai potkut kauden jälkeen. [5]
Kesäkuussa 2013 Herrlichistä tuli FC Bayern Münchenin U17-joukkueen päävalmentaja. [6] Hänen pestinsä kesti kauden 2014/15 loppuun saakka.[7] Vuoden 2016 alussa hänestä tuli Regionalligassa pelaavan SSV Jahn Regensburgin päävalmentaja.[8] Herrlichin johdolla Jahn voitti Regionalliga Bayernin mestaruuden. Herrlich johdatti seuransa myös karsintavoittoon VfL Wolfsburgin II-joukkueesta ja näin Jahn nousi kaudeksi 2016/17 3. Ligaan.[9] Kaudella 2016/17 Herrlich luotsasi sarjanousijan 3. Ligassa kolmanneksi ja nousukarsintoihin. Regensburgin nousu 2. Bundesliigaan varmistui, kun joukkue voitti toisessa nousukarsintaottelussa TSV 1860 Münchenin 2–0 ja koko sarjan yhteismaalein 3–1.[10]
Kesäkuussa 2017 Herrlich allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Bundesliiga-seura Bayer 04 Leverkusenin kanssa.[11] Herrlichin debyyttikausi Leverkusenin peräsimessä päättyi Bundesliigan viidenteen sijaan ja joukkue selvitti tiensä Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen. Kaudella 2018/19 Leverkusen menestyi hyvin lohkovaiheessa ja eteni lohkovoittajana pudotuspeleihin. Bundesliigassa kausi sujui heikommin ja joukkue päätyi syyskauden jälkeen Bundesliigassa yhdeksänneksi. Jouluaaton aattona Leverkusen ilmoitti erottaneensa Herrlichin tehtävästään.[12]
Maaliskuussa 2020 Herrlichistä tuli FC Augsburgin päävalmentaja vain pari päivää ennen kuin Bundesliiga-kausi keskeytyi koronaviruksen vuoksi.[13] Herrlich sai potkut seurasta huhtikuussa 2021.[14]
Meriitit valmentajana
muokkaa- 3. Liga
- Nousukarsintojen voitto: 2017
- Regionalliga Bayern: 2016
- U17 MM-pronssia: 2007
Lähteet
muokkaa- ↑ Bochum will Herrlich
- ↑ Herrlich neuer Cheftrainer[vanhentunut linkki]
- ↑ VfL trennt sich von Heiko Herrlich (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Herrlich wird neuer Trainer der SpVgg Unterhaching
- ↑ Trainer Herrlich verlässt Unterhaching
- ↑ Herrlich wird neuer Bayern-U17-Trainer (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Sammer und Hoeneß bauen Jugend um
- ↑ Herrlich heuert in Regensburg an (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Regensburg macht den Aufstieg perfekt
- ↑ Regensburg macht Durchmarsch perfekt
- ↑ Herrlich - Bayer 04 hat neuen Cheftrainer
- ↑ Leverkusen sack coach Herrlich, hire Dutchman Bosz (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ FCA präsentiert Schmidt-Nachfolger: Herrlich übernimmt
- ↑ FCA part ways with Heiko Herrlich – Markus Weinzierl new head coach
1964: Seeler • 1965: Brunnenmeier • 1966: Emmerich • 1967: Emmerich & G. Müller • 1968: Löhr • 1969: G. Müller • 1970: G. Müller • 1971: Kobluhn • 1972: G. Müller • 1973: G. Müller • 1974: Heynckes & G. Müller • 1975: Heynckes • 1976: Fischer • 1977: D. Müller • 1978: D. Müller & G. Müller • 1979: K. Allofs • 1980: Rummenigge • 1981: Rummenigge • 1982: Hrubesch • 1983: Völler • 1984: Rummenigge • 1985: K. Allofs • 1986: Kuntz • 1987: Rahn • 1988: Klinsmann • 1989: T. Allofs & Wohlfarth • 1990: Andersen • 1991: Wohlfarth • 1992: Walter • 1993: Kirsten & Yeboah • 1994: Kuntz & Yeboah • 1995: Basler & Herrlich • 1996: Bobic • 1997: Kirsten • 1998: Kirsten • 1999: Preetz • 2000: Max • 2001: Barbarez & Sand • 2002: Amoroso & Max • 2003: Christiansen & Élber • 2004: Aílton • 2005: Mintál • 2006: Klose • 2007: Gekas • 2008: Toni • 2009: Grafite • 2010: Džeko • 2011: Gómez • 2012: Huntelaar • 2013: Kießling • 2014: Lewandowski • 2015: Meier • 2016: Lewandowski • 2017: Aubameyang • 2018: Lewandowski • 2019: Lewandowski • 2020: Lewandowski • 2021: Lewandowski • 2022: Lewandowski • 2023: Füllkrug & Nkunku • 2024: Kane