Heijastussumu on tähtienvälisen aineen keskittymä, joka heijastaa lähitähtien valoa. Esimerkiksi Plejadeissa on heijastussumu avoimen tähtijoukon sisällä. Taivaan rikkain heijastussumuesiintymä on Antareksen lähistöllä. Heijastussumuja tunnnetaan ainakin satoja. Heijastuksen aiheuttaa pilvessä oleva pöly. Heijastussumujen olemassaolon todisti sitovasti sveitsiläissyntyinen astronomi Robert Julius Trümpler vuonna 1930, mutta jo Edwin Hubble oli aiemmin tutkinut niitä. Otto Struve apulaisineen tutki sumujen väriä ja polarisaatiota. Heijastussumujen valo on yleensä huomattavan polarisoitunutta. Värin suhteen on merkittävää, että tähteä lähempänä sijaitsevat sumut ovat sinisempiä ja kaukana sijaitsevat punaisempia kuin itse tähti.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. Mattila, Kalevi: ”Heijastussumuista”, Auringosta äärettömyyteen, s. 70–75. Helsinki: Ursa, 1979.
Tämä tähtitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.