Hector Guimard

Hector Guimard, koko nimeltään Hector-Germain Guimard, (10. maaliskuuta 1867 Lyon20. toukokuuta 1942 New York) oli ranskalainen arkkitehti, sisustussuunnittelija ja huonekalusuunnittelija. Guimard on luultavasti tunnetuin ranskalainen art nouveaun edustaja.[1]

Hector Guimard
Hector Guimard vuonna 1907.
Hector Guimard vuonna 1907.
Henkilötiedot
Syntynyt10. maaliskuuta 1867
Lyon
Kuollut20. toukokuuta 1942 (75 vuotta)
New York
Kansalaisuus Ranska
Arkkitehti
Koulutus École des Beaux-Arts ja École nationale supérieure des arts décoratifs
Taidesuuntaus Art nouveau
Merkittävät työt Castel Béranger

Guimard opiskeli Pariisin École des Beaux-Artsissa. Myöhemmin urallaan hän toimi myös koulun opettajana. Vaikka suurin osa hänen töistään on lähempänä insinöörin suunnittelua kuin arkkitehtuuria, Guimard piti itseään ennen kaikkea luovana arkkitehtina, ”architecte d’art”. Guimardin Pariisiin 1894–1898 suunnittelema asuintalo Castel Béranger oli ensimmäisiä art nouveau -tyylisiä rakennuksia Belgian ulkopuolella. Vuosina 1898–1901 Guimard suunnitteli lukuisille Pariisin metroasemille koristeellisia sisäänkäyntirakennelmia, jotka ovat hänen kuuluisimpia töitään. Place de la Bastillen metroaseman sisäänkäynnissä on art nouveaun lisäksi myös vaikutteita Kiinan pagoda-arkkitehtuurista. Guimard suunnitteli vuonna 1911 rue La Fontainelle useita asuintaloja, joissa on tyylikkäät metallikoristeet. Vuonna 1913 Guimard piirsi jugendtyylisen synagogan Pariisin rue Pavéelle.[1]

Vuoden 1909 jälkeen Guimard alkoi saada aiempaa vähemmän tilauksia. Tärkein syy oli se, että art nouveau oli mennyt pois muodista. Monet Ranskassa pitivät art nouveauta Belgiasta ja Saksasta tulleena vieraana tyylisuuntauksena, siitä huolimatta, että vielä vuosisadan alussa art nouveauta oli ehdotettu Ranskan ”kansallisen arkkitehtuurin” pohjaksi.[2]

Ensimmäisen maailmansodan aikana rakennustoiminta pysähtyi käytännössä kokonaan, ja Guimard lähti Pariisista ja asui maaseudulla. Uusi arkkitehtuurin ja taideteollisuuden tyylisuuntaus Art Deco nousi esiin vuonna 1925 Pariisin Exposition International des Arts Décoratifs et Industriels Modernes –näyttelyssä. Guimard sai suunniteltavakseen Ranskan osaston alueella sijainneen kirkon.[2]

Guimardin vaimo Adeline oli juutalainen, ja 1930-luvulla Saksassa valtaan nousseet natsit ja heidän vihansa niin juutalaisia kuin modernia taidetta kohtaan saivat Guimardit pakenemaan Euroopasta New Yorkiin vuonna 1938. Hector Guimard kuoli siellä vuonna 1942.[2]

KuvagalleriaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b The Editors of Encyclopaedia Britannica: Hector Guimard Encyclopædia Britannica. Viitattu 11.1.2021. (englanniksi)
  2. a b c Hector Guimard Biography, Life & Quotes The Art Story. The Art Story Foundation. Viitattu 11.1.2021. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa