Hawa Aden Mohamed
Hawa Aden Mohamed, lempinimeltään Mama Hawa (s. 1949 Baidoa[1][2]) on somalialainen opettaja ja naisten oikeuksien puolustaja.[1][3][2] Hänelle myönnettiin YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) vuoden 2012 Nansen-palkinto tunnustuksena poikkeuksellisesta, väsymättömästä ja inspiroivasta työstään somalialaisten pakolaisiksi ja evakkoon joutuneiden tyttöjen ja naisten parissa.[3][2] Mama Hava kampanjoi äänekkäästi myös naisten oikeuksien puolesta. Hän on vastustanut erityisesti tyttöihin perinteen varjolla kohdistettua pahoinpitelyä eli naisten sukupuolielinten silpomista vastaan.[3][1]
| Hawa Aden Mohamed | |
|---|---|
 Hawa Aden Mohamed. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1949 (ikä 74–75) Baidoa |
| Kansalaisuus | somalialainen |
| Ammatti | opettaja, koulutuskeskuksen johtaja, naisten oikeuksien puolestapuhuja |
| Muut tiedot | |
| Tunnustukset | Ginetta Sagan -palkinto (2005), Nansen-palkinto (2012) |
Mohamed valmistui opettajaksi Mogadishusta. Sitten hän opiskeli Intiassa alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon lapsen kehityksen ja elintarviketieteen aihepiireistä. Hänen opinhalunsa johdatti hänet myös Englantiin, Yhdysvaltoihin ja Tansaniaan.[2] Vuosina 1973–1974 hän toimi opettajana Somaliassa. Vuosina 1974-1987 hän johti 13 vuoden ajan Somalian opetusministeriön naisten koulutuksen osastoa. Sitten hän oli UNICEFin konsulttina Somalian naisjärjestön parissa (1987-1988). Tätä seurasi kansallisen hallituksesta riippumattoman, Mohamedin perustaman NGO-järjestön (Somali Women Concern) johtaminen (1988-1990).[1] Sisällissodan seurauksen hän pakeni maasta ja asettautui vuonna 1991 pakolaisena Kanadan Torontoon.[2][1] Siellä hän työskenteli somalialaisille maahanmuuttajanaisille kohdistetun Women’s Health in Women’s Hands -ohjelman parissa kertoen heille naisten sukupuolielimien silpomisesta. Hänet valittiin Ontarion vuoden naiseksi 1994.[2]
Mohamed palasi kotimaahansa aviomiehensä kanssa vuonna 1995. Hän perusti Juban naisten koulutuskeskuksen (Juba Women Education Centre, JWDC) Kismayoon. Sotilasjoukot valtasivat Kismayon ja tuhosivat JWDC-keskuksen. Mohamed pakeni uudelleen, nyt Somalian koillisosan Puntlandin Galkayoon, jossa hän perusti lokakuussa 1999 uuden koulutuskeskuksen (Galkayo Education Centre for Peace and Development, GECPD). Sieltä joista evakkoon erilaisen väärinkäytön tai väkivallan uhriksi joutuneet naiset tai tytöt voivat löytää turvaa, kehittymismahdollisuuksia ja joissa he ovat suojeltuja ja suojassa.[3][2][4][5] Mama Hawan työ kumpuaa käsityksestä, että erityisesti tytöillä kehittymisen alkuna on koulutus. Hän vertaa kouluttamattomuutta sairauteen. Hänen perustamansa ja johtamansa keskus tarjoaa toisen asteen yleissivistävää, samoin kuin ammatillista koulutusta. Tämä mahdollistaa tytöille ja naisille oman toimeentulon ja paremman mahdollisuuden vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa ja rooliinsa somalialaisessa yhteiskunnassa.[3] Sittemmin GECPD on laajentanut toimintaansa yhteensä neljälle eri paikkakunnalle.[5]
Mama Hawan saamiin useisiin tunnustuksiin kuuluvat muun muassa Amnesty International USA:n myöntämä Ginetta Sagan -palkinto (2005; sisältäen 20 000 USD apurahan)[6] ja YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) Nansen-palkinto (2012; sisältäen 100 000 dollarin palkintorahan).[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Clar Ni Chonghaile: Offering the Gift of Knowledge and Hope unhcr.org. July 2012. Viitattu 17.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Nicholas Keung: Former Toronto refugee honoured with 2012 UNHCR Nansen Refugee Award thestar.com. 18.9.2012. Viitattu 17.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Somali humanitarian "Mama" Hawa wins 2012 Nansen Refugee Award unhcr.org. 18 September 2012. Viitattu 17.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Interview with “Mama” Hawa Aden Mohamed, 2012 Nansen Refugee Award globaleducationmagazine.com. 2012. Viitattu 17.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Galkayo Education Center for Peace and Development (GECPD) Galkayo Education Center for Peace and Development (GECPD). Viitattu 17.4.2021. (englanniksi)
- ↑ The Ginetta Sagan Award (vuoden 2005 palkinnonsaaja : Hawa Aden Mohamed, Somalia) amnestyusa.org. Viitattu 17.4.2021. (englanniksi)
