Havaijinkitara
Havaijinkitaraksi kutsutaan Havaijilla 1880-luvulla syntynyttä kitaran soittotyyliä, jossa kitaraa pidetään lappeellaan sylissä ja sen kieliä liu'utetaan metallitangolla tai -putkella. Soittotyylin keksimisen jälkeen alettiin valmistaa erityisesti tähän tarkoitukseen soveltuvia kitaramalleja.[1] Termiä käytetään englanninkielisissä sanakirjoissa usein myös havaijinkitaroista edelleen kehitettyjen steel-kitaramallien[2] synonyymina[3].
| Havaijinkitara | |
|---|---|
 |
|
| Soitinryhmä | Kielisoittimet |
| Alkuperämaa / -alue | Havaiji, 1880-luku |
| Liittyvä musiikin tyylilaji | havaijilainen musiikki |
| Samankaltaisia soittimia | ukulele, steel-kitara |
Historia muokkaa
Kitara rantautui Havaijille 1800-luvun alussa eurooppalaisten merimiesten mukana ja havaijilainen kitaramusiikki sai alkunsa vuoden 1832 tienoilla, jolloin kuningas Kamehameha III palkkasi meksikolaisia ja espanjalaisia karjapaimenia.[4]
Havaijinkitaran steel-soittotyylin keksijästä on useampia tarinoita. J. D. Bisignanin mukaan tyylin keksi 1890-luvun puolivälissä havaijilainen koulupoika Joseph Kekuku kävellessään rautatiekiskojen vierellä portugalilaisen kitaransa kanssa. Tarinan mukaan hän löysi radalta pultin ja alkoi liu'uttaa sitä kitaransa kieliä pitkin. Myöhemmin hän opetteli soittamaan kitaraansa liu'uttaen veitsen terää kielillä. Hän myös vaihtoi kitarankielet metallisiin kieliin ja korotti ne, etteivät ne osuisi kaulan kohoumiin. Muina kandidaatteina tyylin keksijöiksi pidetään intialaista merimiestä Gabriel Davionia vuoden 1885 tienoilla tai portugalilaislähtöistä James Hoaa. Kekukun kerrotaan kuitenkin kiertäneen Yhdysvaltoja ja jopa Eurooppaa aina kuolemaansa asti vuonna 1932 opettaen ja popularisoiden havaijilaisen steel-kitaran soittoa. Havaijilainen musiikki nousi amerikkalaisten suosioon 1920- ja 1930-luvuilla, jolloin tunnettuja kitaristeja olivat Sol Hopii ja Gabby Pahinui. Soitinta alettiin sähköistää 1930-luvulla, jolloin alkuperäisen havaijinkitaran akustinen koppa jäi tarpeettomaksi ja aiheutti itse asiassa äänen kiertämisongelman. Sähköistettyä, kaikukopatonta versiota alettiin sittemmin kutsua steel-kitaraksi (true lap steel).[4][5]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Selaa hakusanoja - H Kirjastot.fi-tietokanta. 2007. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 16. maaliskuuta 2008.
- ↑ Suuri Musiikkitietosanakirja 6 Seg-Ö, s. 37. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1992. ISBN 951-35-4730-2.
- ↑ Hawaiian guitar Random House Unabridged Dictionary. 2006. Dictionary.com Unabridged (v 1.1). Viitattu 16. maaliskuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b John Fischer: Hawaiian Steel Guitar gohawaii.about.com. 2008. About, Inc. Arkistoitu 28.3.2013. Viitattu 16. maaliskuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Burrows, Terry: Rock-kitara. Opas rockin soittamiseen, äänittämiseen ja esittämiseen, s. 147. Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-159-1.