Harsopilvi

Harsopilvi (Cirrostratus, Cs) on laaja, tasapaksu ja ohut yläpilvi, jota esiintyy yli viiden kilometrin korkeudessa.

Synty

Harsopilviä on yli viiden kilometrin korkeudessa.^[1] Harsopilvi syntyy usein laajojen ilmamassojen kohotessa hitaasti, untuva- ja palleropilven osien yhteyteen tai palleropilvestä putoilevista jääkiteistä. Pilvi voi syntyä myös verhopilvien ohetessa ja kuuropilvien alasimen levitessä.^[2]

Piirteitä

Harsopilvi on laaja ja tasapaksu. Joskus siinä esiintyy pitkiä juovia (Cirrostatus fibratus).^[1] Aurinko näkyy aina sen läpi, ja joskus se on niin ohut, että sitä ei päivällä huomaa. Harsopilvi aiheuttaa usein haloilmiöitä Auringon ja Kuun ympärille.^[2]

Jos harsopilvessä näkyy varjoja, on se laskeutunut ja paksuuntunut ja enteilee varsinkin tasaisena usein lämpimän rintaman saapumista. Korkeammalle noustessaan se ei ennakoi nopeaa sään muutosta.^[2]

Jaottelu

Lajit:^[3]
- Cirrostatus fibratus, kuituinen
- Cirrostratus nebulosus, utumainen, sumumainen kerros
Muunnokset:
- Cirrostratus stratiformis, kerrosmainen
- Cirrostratus undulatus, aaltomainen
- Cirrostratus duplicatus, kaksinkertainen
- Cirrostratus lacunosus, kennomainen

Lähteet

William J. Burroughs, Bob Crowder, Ted Robertson, Eleanor Vallier-Talbot, Richard Whitaker: Sää, Ihmeellinen luonto. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5236-9
Vartiainen, Juha: Suuri pilvikirja. Helsinki: Readme.fi, 2013. ISBN 978-952-220-669-5

Viitteet

↑ ^a ^b Burroughs et al. 1998, s. 215.
↑ ^a ^b ^c Vartiainen 2013, s. 88–90.
↑ Karttunen, Hannu & Koistinen, Jarmo & Saltikoff, Elena & Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto, s. 474–476. Helsinki: Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2

[burroughs-1] Burroughs et al. 1998, s. 215.

[vartiainen-2] Vartiainen 2013, s. 88–90.

[karttunen-3] Karttunen, Hannu & Koistinen, Jarmo & Saltikoff, Elena & Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto, s. 474–476. Helsinki: Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2

[1]

[2]

[3]