Harmokulmumittari

hyönteislaji

Harmokulmumittari (Idaea seriata) on harmaankirjava mittariperhoslaji.

Harmokulmumittari
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Mittarimaiset Geometroidea
Heimo: Mittarit Geometridae
Alaheimo: Lehtimittarit Sterrhinae
Suku: Kulmumittarit Idaea
Laji: seriata
Kaksiosainen nimi

Idaea seriata
Schrank, 1802

Katso myös

  Harmokulmumittari Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Siipien pohjaväri on selvästi harmaa ja etusiivet ovat muodoltaan melko suipot. Sekä etu- että takasiipien yläpinta on tiheästi tummien suomujan pisteyttämä ja niissä on pienet, mutta selvät keskipilkut. Poikkiviirut ovat siiven kärkiosan vaaleaa aaltoviirua lukuun ottamatta harmaat ja sameat, eivätkä erotu aina kovin hyvin. Ulompi poikkiviiru voi kuitenkin olla selkeämpi ja sen kohdalla siipisuonten kohdalla on mustat pitkittäisviirut. Lisäksi siiven etuosassa viiru tekee voimakkaan mutkan sisäänpäin. Keskivarjo erottuu etusiivessä tummana juovana ja kulkee siiven poikki viistosti. Siipien ulkoreunassa, ripsien tyvellä on tumma viiru tai rivi erillisiä pisteitä. Keskiruumis on heti pään takaa tumma. Siipiväli 17–20 mm.[1][2][3]

Melko samannäköinen on harmolehtimittari (Scopula incanata).

Levinneisyys ja lentoaika muokkaa

Harmokulmumittarin levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta Eurooppaan ja idässä Kaukasukselle.[3] Suomessa sitä tavataan Ahvenanmaalla, lounaissaaristossa sekä Lounais- ja Etelä-Suomessa. Yksittäishavaintoja on sisämaassa suunnilleen Pori-Tampere-linjalle saakka. Lento tapahtuu ilmeisesti useampana limittäisenä sukupolvena kesäkuun loppupuolelta lokakuulle saakka.[4] Yksittäisten toukkien kehitysajat vaihtelevat paljon, mikä sumentaa eri sukupolvien rajoja. Lisäksi Saksassa lajilla on saatu kasvatuksessa viisi sukupolvea vuodessa.[3]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Harmokulmumittaria tavataan metsänreunoilla ja pensaikoissa, mutta aivan selvästi yleisin se on erilaisissa kulttuuriympäristöissä ja etenkin asutuksen keskellä. On mahdollista, että esimerkiksi Suomessa lajia ei tavata ”luonnonympäristöissä” lainkaan. Perhosia tavataan yleensä yksitellen. Ne lentävät illalla ja yöllä, usein rakennusten seinustoilla ja voivat tulla valolle. Päivisin perhosia voi löytää lepäämästä rakennusten seinillä tai ikkunoissa. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana.[3][5]

Ravintokasvi muokkaa

Toukka käyttää ravinnokseen erilaisten kasvien kuihtuneita osia, kasviperäistä jätettä ja jopa jäkäliä.[3]

Lähteet muokkaa

  1. http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/i/idaea_seriata.html
  2. http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=1707
  3. a b c d e Mikkola K, Jalas I., Peltonen O.: Suomen perhoset. Mittarit 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Tampereen kirjapaino Oy Tamprint, 1985. ISBN 951-99620-7-7. s. 62
  4. Perhoswiki[vanhentunut linkki]
  5. Skou P.: The Geometroid Moths of North Europe (Lepidoptera; Drepanidae and Geometridae). Brill, 1986. ISBN 978-9004078598. s. 56–57

Aiheesta muualla muokkaa