Harmaatavi
Harmaatavi (Anas flavirostris) on eteläamerikkalainen sorsalaji. Se kuuluu muiden tavien tavoin lajirikkaaseen sorsien sukuun.[2] Harmaatavia esiintyy Argentiinassa, Falklandinsaarilla, Chilessä, Perussa, Boliviassa, Uruguayssa ja Brasiliassa. Se on vakiintunut myös Etelä-Georgiassa, jossa se havaittiin ensi kertaa lisääntymässä vuonna 1971. Linnun elinympäristönä ovat makeanveden kosteikot, joista se suosii jokien kosteikkoja. Ottaen huomioon harmaatavin levinneisyyden laajuuden ja paikallisen runsauden, IUCN ei luokittele sitä uhanalaiseksi.[2]
| Harmaatavi | |
|---|---|
 Harmaatavin alalaji A. f. oxyptera |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
| Heimo: | Sorsat Anatidae |
| Suku: | Sorsat Anas |
| Laji: | flavirostris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Anas flavirostris |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Luokittelu muokkaa
Mitokondrionaalinen DNA-ketju on hyvin samankaltainen kuin aivan erinäköisellä amerikantavilla. Puna- ja viherpäisten tavien hämäävää sukulaisuutta lukuun ottamatta harmaatavi muistuttaa täydellisesti Intian valtameren taveja. Harmaatavin yksivärinen alapuoli ja nokan keltaiset sivut ovat kuitenkin ainutlaatuisia, kuten on odotettavissa lajilta, jonka sukulaisia tavataan lähinnä pohjoisella pallonpuoliskolla lukuun ottamatta madagaskarintavia ja australiansuomutavia.[3]
Harmaatavi on myös parittelukäytökseltään ainutlaatuinen muihin sukunsa lajeihin nähden. Munien laskemisen jälkeen koiraat kurottavat korkealle ja uivat ympäriinsä naaraiden vieressä.[4]
Harmaatavilla on kaksi alalajia:
- Anas flavirostris oxyptera, jota tavataan Keski-Perun ylängöiltä Chilen pohjoisosaan ja Argentiinaan.
- Anas flavirostris flavirostris, jota tavataan Etelä-Amerikan eteläosista eteläiseen Brasiliaan ja pohjoiseen Argentiinaan asti sekä Falklandinsaarilla.
Harmaatavia ja pohjoisandientavia pidettiin aikaisemmin samana lajina, mutta nykyisin yhä useammat taksonomistit pitävät niitä eri lajeina.[5]
Ravinto muokkaa
Harmaatavin ravintoa ovat pienet vedessä elävät selkärangattomat kuten hyönteiset ja äyriäiset sekä siemenet ja vesikasvien osat. Lintu joko suodattaa mudasta ravintoa vesirajassa liikkuessaan tai kerää ravintoa kastamalla päätään veteen tai uimalla ylösalaisin matalassa vedessä.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Anas flavirostris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2018.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Kevin P. Johnson: Phylogeny and biogeography of dabbling ducks (genus Anas): a comparison of molecular and morphological evidence. Auk, 1999, s. 792-805. http://sora.unm.edu/sites/default/files/journals/auk/v116n03/p0792-p0805.pdf [{{{www}}} Artikkelin verkkoversio]. (englanniksi)
- ↑ a b Carboneras, Carles: Handbook of Birds of the World, Volume. 1: Ostrich to Ducks, s. 603. Barcelona: Lynx Edicions, 1992. ISBN 84-87334-10-5. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Johnson, Kevin P. McKinney, Frank; Wilson, Robert & Sorenson, Michael D.: The evolution of postcopulatory displays in dabbling ducks (Anatini): a phylogenetic perspective. Animal Behaviour, 2000. doi:https://doi.org/10.1006%2Fanbe.1999.1399. (englanniksi)
- ↑ Treat Anas andium as a separate species from Anas flavirostris 2008. South American Classification Committee. Viitattu 1.5.2020. (englanniksi)
