Harmaakirjovahakas
Harmaakirjovahakas (Hygrophorus olivaceoalbus, aikaisemmin "harmaankirjava vahakas"[3]) on levinneisyysalueensa yleisimpiä korpimetsien sienilajeja. Sienen itiöemä on suhteellisen selvästi erottuva muista lajeista. Läheisimpiä kotimaisia lajeja ovat tammivyöhykkeen ruskokirjovahakas ja pohjoiseen painottuva kupukirjovahakas.[4]
| Harmaakirjovahakas | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Hygrophoraceae |
| Suku: | Metsävahakkaat Hygrophorus |
| Laji: | olivaceoalbus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Harmaakirjovahakas ei juuri ilmaannu ryhmissä vaan yksitellen, ja koska se on kooltaan vaatimaton, sitä suhteellisen vähän kerätään ruokasieneksi. Lakki on noin 3-5 cm leveä, epäselvän säteinen tai viiruinen. Keskeltä reunoja keskuskohounema on tummempi ja värikkäämpi. Harmaanvihreän lakin lisäksi sienellä on oiva tuntomerkki jalka, jonka mutkaisuus, onttous ja yläosan värittömyys ovat silmiinpistäviä. Heltat valkoiset ja harvassa, lyhytjohteiset, kuten muillakin vahakkailla on tällä lajilla paksut huomattavan heltat. Johtuu sientä ympäröivästä vaatimattomasta limatupesta, että sienen kasvaessa ja limatupen rikkoontuessa erottuu jalan yläosa aivan valkeana, sekä kuivana. Muu osa lakin värisenä, mutta hyvin omintakeisesti vihreänharmaankirjavana.[4][5]
Levinneisyys muokkaa
Yleinen koko maassa, Lapissa harvinainen.[5]
Kasvupaikka ja elinympäristö muokkaa
Kasvaa korvissa, karujen kankaiden kalliojäkälissä, tuoreissa kangasmetsäkuusikoissa kuusen juurisieni, ja sattaa olla männynkin. [5]
Käyttö muokkaa
Harmaakirjovahakas on syötävä sieni.[5] Sitä ei ole luettu kauppasieniin, mutta sen maku on oivallinen ja mieto. Se kelpaa useimpiin sieniruokiin sellaisenaan paistettuna tai omassa liemessä kypsennettynä. Kokonsa vuoksi pelkästään tästä sienestä saadaan harvoin ateriaa, mutta on helppo yhdistää se muihin ruokasieniin.[4]
Kuvia muokkaa
.JPG)
Lähteet muokkaa
- Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 141. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9.
- Salo–Niemelä–Salo: ”Vahakkaat”, Suomen sieniopas, s. 124. Helsinki: Kasvimuseo, WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
Viitteet muokkaa
- ↑ Dahlberg, A.: Hygrophorus olivaceoalbus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 21.11.2017.
- ↑ Tuomikoski, Risto: Sienet värikuvina, s. 150. 2. painos. WSOY, 1971.
- ↑ a b c Salo–Niemelä–Salo: ”Vahakkaat”, Suomen sieniopas, s. 124. Helsinki: Kasvimuseo, WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
- ↑ a b c d Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 141. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9.