Avaa päävalikko
Birger Harald Hornborg

Birger Harald Hornborg (16. helmikuuta 1890 Helsinki10. kesäkuuta 1976) oli suomenruotsalainen kirjailija, jääkärikapteeni ja filosofian kandidaatti. Hänen vanhempansa olivat kamreeri Albrecht Hornborg ja Alma Maria Hornborg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Anna Irene Wiitasen kanssa, josta hän erosi vuonna 1937 ja avioitui toisen kerran vuonna 1937 Aino Tawastin (1893-1948) kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Hornborg kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin uudesta ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1909 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla vuosina 1909–1915 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1925 sekä filosofian maisterin tutkinnon vuonna 1927.[1][2]

JääkäriaikaMuokkaa

 
Jääkäripataljoonan 2. komppania.

Hornborg liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 2. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet 12. heinäkuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet siirrettiin Suomen toimiston kirjalliseksi avustajaksi Berliiniin. Hornborg joutui jäämään Berliiniin pataljoonan lähtiessä Suomeen hänen sairautensa johdosta ja hänet määrättiin parannuttuaan 15. maaliskuuta 1918 Suomen Berliinin-lähetystön kanslistiksi, mitä tehtävää hän hoiti koko Suomen sisällissodan ajan.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Hornborg nimitettiin 15. lokakuuta 1918 Saksaan attaseaksi, mistä hänet siirrettiin 11. marraskuuta 1920 ulkoasiainministeriön ylimääräiseksi virkamieheksi ja 20. tammikuuta 1922 alkaen toiseksi sihteeriksi sekä 31. tammikuuta 1923 jaostosihteeriksi. Hornborg sai lähetystösihteerin arvonimen 4. kesäkuuta 1920. Hän erosi ministeriön palveluksesta l. tammikuuta 1931 ja siirtyi Kustannusliike Holger Schildtin toiseksi johtajaksi. Tehtävässä hän toimi vuoteen 1934 saakka, jolloin siirtyi Suomen puunjalostusteollisuuden työnantajaliiton virkamieheksi, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1940 saakka.[1][2]

Toiminta talvi- ja jatkosodan aikanaMuokkaa

Hornborg toimi talvisodan aikana Helsingin suojeluskuntapiirin esikunnassa ja perusti muun muassa Helsingin rautatieasemarakennukseen Viestinkeräysaseman, jonka tarkoitus oli pitää yhteyttä päämajan ja hallituksen välillä. Tämän tehtävän jälkeen hän toimi suojeluskuntapiirin komentajan adjutanttina. Jatkosodan puhjettua hän jätti välirauhan aikana suorittamansa kirjailijan työt ja palasi Helsingin suojeluskuntapiirin komentajan adjutantiksi, josta hänet kotiutettiin vuonna 1942, jonka jälkeen hän jatkoi kirjailijan työtään.[1][2]

TuotantoMuokkaa

  • Herr von Loewenecks kamp, 1928.
  • Martin Türkheimer och huset Sonnenburgs hemligheter, 1929.
  • Madame d'Ébére, 1930.
  • Patron Illbergs ungdomsdårskap, 1931.
  • Hakenskiölds på Sveaborg, 1932.
  • Hakenskiölds på Illerstad, 1933.
  • Greve Alexeis son, 1934.
  • Hertigen revolterar, 1935.
  • Bühlingen i uppror, 1936.
  • Farväl Flüstringen, 1937.
  • Förgätna öden, 1937.
  • Ödemarksprästen, 1938.
  • Ödemarksjungfrun, 1939.
  • De glömda fäderna, 1940.
  • Flykten till ödemarken, 1940.
  • Den okände karolinen, 1942.
  • Det mörknar över Illerstad, 1943.
  • Syndafloden, 1944.
  • Bröderna Berghjelm, 1945.
  • Galne Berghjelmen, 1946.
  • Kammarjunkaren på Lintunen, 1947.
  • Den vita hästen, 1950.
  • Kattgrevinnan, 1951.
  • Joachim vid skijevägen, 1952.
  • Ensam herre, 1953.
  • Studenten som försvann, 1954.
  • Utanför arenan, 1959
  • De fann sin väg : pfadfindernas historia, 1965
  • Konspiratören Johann Reinhold Patkul (elämäkerta), 1945.
  • Lisäksi hän on julkaissut tutkielmia Suomen sukututkimusseuran vuosikirjassa ja ollut avustajana Kansallisessa elämäkerrastossa.

LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
  • J. Suomalainen, J. Sundvall, E. Olsoni, A. Jaatinen (toim.) Suomen Jääkärit, Oy Sotakuvia Kuopio 1933

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Jernström 1933: 149.