Haqqani-verkosto

paštujen sotilaallinen verkosto Afganistanissa ja Pakistanissa

Haqqani-verkosto on paštujen sotilaallinen verkosto joka toimii Afganistanin itäosassa ja Pakistanin luoteisosassa. Se on saanut nimensä perustajansa, Jalaluddin Haqqanin mukaan. Verkosto aloitti toimintansa Afganistanin sodan (1978–1992) aikana, ja vastusti Yhdysvaltoja ja Afganistanin hallitusta 2001-2021.[1]

Afganistanin sodassa Haqqani johti laajaa mujahidin-taistelijoiden verkostoa, jota yhdistivät heimositeet ja ideologia. Sen ydinaluetta olivat Khostin, Paktian ja Paktikan maakunnat. Yhdysvallat tuki avokätisesti näitä Neuvostoliiton miehitystä vastaan taistelevia joukkoja. Haqqani sai tukea myös Pakistanista. Hän haki tukea myös muualta muslimiyhteisöstä, lähetti edustajia Persianlahden arabivaltioihin hankkimaan rahoitusta ja kutsui maahan ulkomaalaisia sotilaita. Näinä vuosina Haqqani loi suhteet ulkomaalaisiin sotatoimien rahoittajiin ja johtajiin, joiden joukossa oli myös Osama bin Laden.[1]

Vuonna 1995 Haqqani vannoi uskollisuutta Talibanille. Verkostosta tuli osa talibanihallintoa, ja se osallistui Kabulin valtaukseen 1996. Jalaluddin Haqqani toimi talibanihallituksen heimoasiain ministerinä 1996–2001.[2]

Talibanin ollessa poissa vallasta Haqqani-verkoston arveltiin toimivan lähinnä Pakistanista käsin, ja pitävän päämajaansa Miranshahissa Pakistanin pohjoisilla heimoalueilla. Vuonna 2017 verkostossa arveltiin olevan 3 000–10 000 jäsentä.[2]

Talibanin vallatessa Afganistanin elokuussa 2021, Haqqani-verkoston edustajat olivat tärkeissä asemissa neuvotteluissa etenkin turvallisuusasioiden järjestämisestä.[1] Vallassa on nyt uusi sukupolvi Haqqaneita: Sirajuddin, Anas ja Khalil Haqqani.[3]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Haqqani Network Encyclopedia Britannica. 22.8.2021. Viitattu 24.8.2021.
  2. a b Madeeha Anwar: What Is the Haqqani Network? Voice of America. 2017. Viitattu 24.8.2021.
  3. Pekka Hakala: Verisistä terrori­teoistaan tunnettu ryhmä hallitsee nyt Kabulin katuja – tällainen on pahamaineinen Haqqanin verkosto Helsingin Sanomat. 23.8.2021. Viitattu 24.8.2021.