Hans Bischoff (17. helmikuuta 1852, Berliini, Preussi12. kesäkuuta 1889, Niederschönenhausen, Saksan keisarikunta) oli saksalainen pianisti ja pedagogi. Hän opiskeli pianonsoittoa Theodor Kullakin ja Richard Wüerstin oppilaana Berliinissä sekä filosofiaa ja kieliä Berliinin yliopistossa 1868–1872. Bischoff väitteli filosofian tohtoriksi Göttingenissä 1873. Hänen väitöskirjansa aiheena oli Bernhard von Ventadorn. Bischoff opetti pianonsoittoa Theodor Kullakin akatemiassa (Neue Akademie der Tonkunst) 1873–1878 ja sitten kuolemaansa saakka Berliinin Stern-konservatoriossa. Hän toimi myös konserttipianistina soittaen pääasiassa kamarimusiikkia. Yhdessä viulisti W. Helmichin kanssa hän järjesti maanantaikonsertteja Berliinin Sing-Akademiessa. Muun työnsä ohessa Bischoff toimitti tarkistettuja laitoksia Georg Friedrich Händelin, Johann Sebastian Bachin ja Robert Schumannin pianoteoksista.[1]

Kirjallinen tuotantoMuokkaa

  • Biographie des Troubadours Bernhard von Ventadorn, 1873
  • Über die ältere französische Klavierschule, 1875
  • toimittanut Adolf Kullak: Die Ästhetik des Klavierspiels, 1876
  • Zur Erinnerung an Theodor Kullak, 1883

NuottijulkaisutMuokkaa

  • Ausgewählte Klavier-Kompositionen von G. F. Händel, 1880
  • Johann Sebastian Bach: Klavier-Werke, 1880–1888
  • Muzio Clementi: 50 Etüden aus dem Gradus an Parnassum, 1888
  • Muzio Clementi: 12 ausgewählte Sonaten für Pianoforte, 1893
  • Muzio Clementi: Sonatinen für Pianoforte, 1893
  • Franz Schubert: Ausgewählte Klavier-Kompositionen, 1893
  • Carl Maria von Weber: Ausgewählte Klavier-Kompositionen, 1893
  • Wolfgang Amadeus Mozart: Sämtliche Sonaten, Fantasien und Rondos für Pianoforte, 1894

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Olga Stieglitz: Dr. Hans Bischoff. Ein Lebensbild, 1889

OppilaitaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. The New Grove dictionary of music and musicians, Grove 2001, ISBN 0-333-60800-3 ja ISBN 1-56159-239-0.