Suolakkokasvi
Suolakkokasvi eli halofyytti[1] on kasvilaji, joka pystyy kestämään suolaisia elinympäristöjä. Suolakkokasvit voivat erittää ylimääräisen suolan suolarauhasten tai takkokarvojen avulla tai laimentaa solujen suolapitoisuutta korkealla vesipitoisuudella. Suolakkokasvit voidaan jakaa kahteen ryhmään; ehdolliset suolakkokasvit vain sietävät suolaisuutta, mutta ehdottomat suolakkokasvit vaativat suolan tietyn vähimmäispitoisuuden.[1]
Suolakkokasvien lajimäärää on vaikea arvioida, koska varsinaista rajanvetoa suolapitoisuudelle, jonka jälkeen kasvi luokitellaan suolakkokasviksi, on vaikea tehdä. Lajeja kuitenkin on suhteellisen vähän, ehkä noin 5 000–6 000, eli kaksi prosenttia kaikista koppisiemenisistä. Eniten suolakkokasveja löytyy savikkakasveista. Lisäksi heinä-, herne- ja asterikasveissa on runsaasti suolakkokasvilajeja.[2] Suomen rannikoiden suolakkokasvoja ovat esimerkiksi meriratamo, suola-arho ja merisuolake.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Suolakkokasvi Tieteen termipankki. Viitattu 9.11.2014.
- ↑ Glenn, Edward P. & Brown, J. Jed: Salt Tolerance and Crop Potential of Halophytes. Critical Reviews in Plant Sciences, 1999, 18. vsk, nro 2, s. 228. CRC Pres. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 9.11.2014. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suolakkokasvi Wikimedia Commonsissa
