HMS Irresistible (1782)

Tämä artikkeli kuvaa Britannian kuninkaallisen laivaston Albion-luokan kolmannen luokan linjalaivaa. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

HMS Irresistible oli Britannian Kuninkaallisen laivaston vuonna 1782 vesillelaskettu Albion-luokan 74-tykkinen kolmannen luokan linjalaiva.

HMS Irresistible
Albion Fortitude Irresistible Grafton Alcide.jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John Barnard, Harwich
Kölinlasku lokakuu 1778
Laskettu vesille 6. joulukuuta 1782
Palveluskäyttöön maaliskuu 1783
Palveluskäytöstä romutettu 1806
Tekniset tiedot
Uppouma 1 642 82/94 bm
Pituus 51,21 m (tykkikansi)
42,32 m (köli)
Leveys 14,38 m
Syväys 5,74 m
Koneteho täystakiloitu purjealus
Aseistus 74 tykkiä

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin 5. helmikuuta 1777 John Barnardilta Harwichista. Sen köli laskettiin lokakuussa 1778. Barnard ajautui konkurssiin maaliskuussa 1781 ja hänen viimeisen aluksensa saattoivat valmiiksi yhteistyökumppanit Wm. Barnard and Co. Alus laskettiin vesille 6. joulukuuta 1782 ja se valmistui 26. syyskuuta 1787 Chathamissa vartiolaivaksi. Aluksen valmistuskustannukset olivat 30 570 puntaa kaksitoista shillinkiä ja kolme pennyä. Lisäksi varustaminen maksoi 14 824 puntaa yksitoista shillinkiä ja kuusi pennyä.[1]

PalvelusMuokkaa

Alus otettiin palvelukseen maaliskuussa 1783 Chathamin vartiolaivana päällikkönään George Bowyer. Vuonna 1786 aluksen päällikkyyden vastaanotti Sir Andrew Snape Hamond. Alus poistettiin palveluksesta maaliskuussa 1788.[2]

Irresistible oli marraskuusta 1789 lokakuuhun 1791 huollettavana Chathamissa ja se varustettiin Sheernessissä lokakuussa 1793. Alus palautettiin palvelukseen huhtikuussa päällikkönään John Henry. Se lähti Leewardsaarille 24. marraskuuta ja se saapui Martiniqueen 2. helmikuuta 1794. Alus kuului Fordin laivasto-osastoon Port au Princessä kesäkuussa ja vuoden lopulla aluksen päällikkyyden vastaanotti John Leigh Douglas. Alus poistettiin palveluksesta joulukuussa.[2]

Alus palautettiin vielä joulukuussa palvelukseen päällikkönään Richard Grindell ja se oli kesäkuussa 1795 Plymouthissa huollettavana. Alus osallistui 23. kesäkuuta 1795 Groix’n, jossa sen miehistöstä sai surmansa kolme ja yksitoista haavoittui mukaan lukien Grindell. Aluksen päällikkyyden vastaanotti kesäkuussa George Martin.[2]

Alus lähti 4. tammikuuta 1797 Välimerelle, missä se liittyi Jervisin laivastoon 6. helmikuuta. Alus osallistui 14. helmikuuta Cabo de São Vicenten taisteluun. Taistelun jälkeen alus oli Horatio Nelsonin lippulaivana maaliskuun puoliväliin saakka. Se valtasi 26. huhtikuuta 1797 käydyssä kahakassa Espanjan laivaston fregatit La Ninfan ja Santa Elenan. Aluksen päälliköksi tuli maaliskuussa 1798 Robert Plambin ja hieman myöhemmin William Owen. Alus poistettiin palveluksesta elokuussa.[2]

Alus kunnostettiin maaliskuusta toukokuuhun 1801 Chathamissa ja se palautettiin palvelukseen huhtikuussa Pohjanmerelle päällikkönään William Bligh. Aluksen päälliköksi tuli heinäkuussa 1801 Christopher Parker. Se oli kunnostettavana syyskuussa 1803 Chathamissa, jossa alus romutettiin syyskuussa 1806.[2]

LähteetMuokkaa

  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714-1792 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6. (englanniksi)
  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793-1817 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Winfield, Rif s. 80-81
  2. a b c d e Winfield, Rif s. 81