Helsingin kaupunginorkesteri

Helsingissä toimiva sinfoniaorkesteri
(Ohjattu sivulta HKO)

Helsingin kaupunginorkesteri (lyh. HKO; ruots. Helsingfors stadsorkester, lyh. HSO) on Helsingissä toimiva sinfoniaorkesteri.

Orkesteri on kantaesittänyt suurimman osan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla. Sen levytyksistä suurta menestystä ovat saavuttaneet muun muassa Sibeliuksen ja Rautavaaran musiikkia sisältävät äänitteet. Helsingin kaupunginorkesterissa soittaa nykyään 102 vakinaista muusikkoa, ja sen konserttipaikkana toimii Helsingin Musiikkitalo. Ennen Musiikkitalon valmistumista orkesteri esiintyi useimmiten Finlandia-talossa.

Historia muokkaa

 
Robert Kajanus johtaa Filharmoninen seura -orkesteriaan.
 
Helsingin kaupunginorkesteri vuonna 1965 yliopiston juhla­salissa, kapelli­mestarina Jorma Panula.

Helsingin kaupunginorkesteri on Pohjoismaiden vanhin ammattilaissinfoniaorkesteri. Orkesteria vanhempi sinfoniaorkesteri Suomessa on vain Turun filharmoninen orkesteri, joka perustettiin 1790. Orkesterin perusti vuonna 1882 säveltäjä Robert Kajanus, joka toimi myös orkesterin ylikapellimestarina aina vuoteen 1932 saakka. Orkesteri on tunnettu historiansa alkuaikoina nimillä Helsingin orkesteriyhdistyksen orkesteri ja Helsingin filharmonisen seuran orkesteri.

Leif Segerstam nimitettiin emeritus-ylikapellimestariksi vuonna 2009. Päävierailijana syksystä 2003 lähtien toiminut John Storgårds aloitti työnsä ylikapellimestarina syksyllä 2008.

Susanna Mälkin ylikapellimestarikauden päättyessä kevätkauteen 2023 taiteellisesta suunnittelusta alkaa vastata kolmikko, johon kuuluvat kolmevuotisen sopimuksen tehneet ylikapellimestari Jukka-Pekka Saraste ja päävierailija Pekka Kuusisto sekä kausittain vaihtuva residenssisäveltäjä, jollaisena aloittaa Yhdysvalloissa asuva britti Anna Clyne.[1]

Ylikapellimestarit muokkaa

Orkesterin ylikapellimestereina ovat Kajanuksen jälkeen toimineet:

Lähteet muokkaa

Kirjallisuutta muokkaa

  • Marvia, Einari – Vainio, Matti: Helsingin kaupunginorkesteri 1882–1982. WSOY 1993.

Aiheesta muualla muokkaa