H. L. Hunley

H. L. Hunley (joskus myös CSS H. L. Hunley) oli varhainen yhdysvaltalainen sukellusvene vuodelta 1863. Se oli etelävaltioiden käytössä Yhdysvaltain sisällissodassa. Hunley oli maailman ensimmäinen sukellusvene, joka upotti toisen aluksen: sen kiinnittämä miina tuhosi 1 800 tonnia painavan potkurisluupin USS Housatonicin. Samassa yhteydessä H. L. Hunley kuitenkin upposi itsekin vieden koko miehistönsä mukanaan.

H. L. Hunley laiturilla

Historia

Ensimmäinen yritys rakentaa taistelukykyinen sukellusvene tapahtui jo vuonna 1775, kun yhdysvaltalaisen David Bushnellin rakentama Turtle yritti upottaa Britannian kuninkaallisen laivaston tuolloisen lippulaivan HMS Eaglen. Yritys epäonnistui, kun räjähdepanosta ei saatu kiinnittymään Eaglen kylkeen.

H. L. Hunleyn rakentamista edelsi kaksi aluksen prototyyppiä. Helmikuussa 1862 suoritettiin lähellä New Orleansia ensimmäinen koesukellus Pioneerilla. Kolmehenkisen aluksen koesukellus onnistui, mutta aluksen kehittäjät joutuivat muutamaa kuukautta myöhemmin itse upottamaan aluksensa, jotta se ei olisi jäänyt vihollisen käsiin. Toinen prototyyppi oli viisihenkinen American Diver, joka valmistui Alabamassa jo seuraavana vuonna. Helmikuussa 1863 suoritettu koesukellus epäonnistui. Alus upposi, mutta kaikki miehistön jäsenet pelastuivat.

Konepaja Park and Lyons Mobilessa Alabamassa valmisti sukellusveneen keväällä 1863. Työnohjauksesta vastasivat konfederaation armeijan 21. Alabaman vapaaehtoisrykmentin pioneerit luutnantti W. A. Alexander ja G. E. Dixon. Työ tehtiin Horace Lawson Hunleyn, James McClintockin ja Baxter Watsonin tekemien piirustusten pohjalta.

Myös alun perin Fish Boatiksi kutsuttu Hunley oli eräänlainen kovan onnen alus: myöhemmin H. L. Hunleyksi nimetty sukellusvene upposi kahdesti jo koematkoillaan. Ensimmäisellä kerralla alus vei mukanaan viisi ja toisella kerralla kaikki kahdeksan miehistön jäsentä. Jälkimmäisellä kerralla joukossa oli myös aluksen suunnittelija Horace Lawson Hunley. Hylky nostettiin, ja huonoista enteistä huolimatta aluksen päällikkö, kapteeni George E. Dixon, löysi uuden vapaaehtoisen seitsenhenkisen miehistön sukellusveneen viimeiselle matkalle.

Hunleyn keulaan oli rakennettu kiinteä, miinalla varustettu teräväkärkinen puomi (”puomitorpedo”), joka iskeytyi Housatonicin kylkeen. Onnistuneen iskun jälkeen Hunley peruutti pois räjäyttäen vihollislaivan kylkeen kiinnittyneen miinan mekaanisesti. Housatonic upposi viidessä minuutissa Charlestonin satamaan surmaten viisi sen 160-henkisestä miehistöstä.

Hunley kuitenkin upposi itsekin Charlestonin lahden suulla olevaan satamaan vieden mukanaan kapteeni Dixonin ja koko miehistön. Uppoamisen syytä ei tiedetä. Mahdollisesti alus oli vahingoittunut oman miinansa räjähtäessä, tai siihen oli ehkä tullut vuoto käsiaseiden tulituksessa ennen Housatonicin räjähdystä. Sukellusveneen miehistö kuoli asemapaikoilleen. Paniikista tai pakoyrityksestä ei löydetty merkkejä, kun hylky 1990-luvulla tutkittiin.

Hylkytutkimukset

Hylky paikallistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1970. Vuonna 1995 sen löysi kirjailija Clive Cusslerin johtama National Underwater and Marine Agencyn sukeltajaryhmä Charlestoninlahden suulta olevasta satamasta. Hylky nostettiin 2000 ja asetettiin näytteille Warren Lasch Conservation Centeriin Etelä-Carolinaan. Miehistön jäsenten ruumiit tunnistettiin pitkällisten DNA-tutkimusten jälkeen, minkä jälkeen heidät haudattiin sotilaallisin kunnianosoituksin. Heidän kasvonsa on rekonstruktioitu museon kokoelmiin.

Muuta

Etelävaltioiden sotalaivojen nimen edessä oli CSS-lyhenne (”Confederate States Ship”), ja siksi H. L. Hunleytakin on usein kutsuttu nimellä CSS H. L. Hunley. Tämä nimi on kuitenkin epävirallinen, sillä virallisesti sukellusvene ei koskaan kuulunut etelävaltioiden sotalaivaston vahvuuteen. Sisällissodan aikana etelävaltioiden alueella rakennettiin useita muitakin sukellusveneitä, ja ainakin kaksi näistä teki epäonnistuneen hyökkäysyrityksen pohjoisvaltioiden sotalaivoja vastaan.

Tekniset tiedot

Hunleyn runko oli valmistettu 42 takorautalevystä. Sukellus tapahtui aluksen keulassa ja perässä olleiden vesisäiliöiden sekä aluksen kyljissä olleiden käsikäyttöisten sivuvakaimien avulla. Sivuttaisohjaus tapahtui peräsimen avulla. Voimanlähteenä oli seitsemän miehen pyörittämä kampi, joka oli yhdistetty aluksen perässä sijainneeseen potkuriin.

Ilmaa Hunleyssä riitti noin kahden tunnin sukellusta varten. Pinnan tuntumassa lisää ilmaa voitiin pumpata alukseen myös kahden putken kautta.

H. L. Hunley. William Alexanderin piirros (1863).

• Valmistus aloitettu: 1863
• Laskettu vesille: 1863
• Paino: 7,5 t
• Pituus: 12,8 m
• Leveys: 1,2 m
• Korkeus: 1,25 m
• Voimanlähde: käsin veivattavat potkurit
• Huippunopeus: 4 solmua (7 km/h) (sukelluksessa)
• Miehistö: 1 upseeri, 7 värvättyä
• Aseistus: puomitorpedo

Aiheesta muualla

• Friends of the Hunley (englanniksi)
• Konfederaation sukellusveneitä ennen Hunleya (englanniksi)
• Historic Naval Ships Association - H. L. Hunley (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)