Hélène Bertaux
Hélène Bertaux (4. heinäkuuta 1825 Pariisi – 20. huhtikuuta 1909 Saint-Michel-de-Chavaignes), syntyjään Joséphine Charlotte Hélène Pilate oli ranskalainen kuvanveistäjä ja feministi. [1]
Elämänvaiheita muokkaa
Bertaux aloitti veistämisen jo 12-vuotiaana tekemällä isänsä, kuvanveistäjä Pierre Hébertin ateljeessa pienoisveistoksia. Bertauxin nuoruudessa nuoria naisia ei päästetty taidekouluihin opiskelemaan, heitä pidettiin joko muusina tai malleina. Vaikka yläluokkaisten naisten koulutukseen kuului usein piirustus, heitä ei pidetty uskottavina tai syvällisinä taiteilijoina. Poikkeuksena pidettiin Rosa Bonheuria. [2]
Ensimmäisestä aviomiehestään Bertaux otti eron vuonna 1854 ja ryhtyi signeeraamaan veistoksensa nimellä "Madame Léon Bertaux". Léon Betaux oli Hélènen pitkäaikainen miesystävä, jonka kanssa hän solmi avioliiton ensimmäisen miehen kuoltua vuonna 1865.
Bertaux päätti auttaa naisia saamaan taidekoulutusta ja avasi heille tarkoitetun piirustus- ja veistoskoulun vuonna 1873. Pelkästään naisille tarkoitetun kuvanveistokoulun hän avasi vuonna 1880. Seuraavana vuonna hän perusti naiskuvanveistäjien ja taidemaalareiden liiton, jonka puheenjohtajana hän toimi vuoteen 1894 saakka. Bertauxin toiminnan ansiosta ensimmäiset naisopiskelijat pääsivät taideakatemiaan vuonna 1897.[3]
Omalla taiteellisella urallaan Bertaux piti näyttelyitä säännöllisesti. Ensimmäisen julkisen tunnustuksensa hän sai vuonna 1864. Psykheä esittävästä patsaastaan hän sai kultamitalin vuoden 1889 maailmannäyttelyssä.
Bertauxin elinaikana ei hänen kaikkia teoksiaan pidetty sopivina. Teosta joka esitti nuorta gallialaista vankina, paheksuttiin, sillä naistaiteilijan ei pidetty sopivana kuvata alastonta miestä tai käyttää miestä alastonmallinaan. Myös hänen nuorta kylpevää naista esittävää patsastaan paheksuttiin. Sitä pidettiin liian seksuaalisena.
Bertaux kuoli omistamassaan Chateãu de Lassayn linnassa.
