I Am -liike
I Am -liike (suom. minä olen) on teosofiasta vaikutteita saanut uususkonnollinen liike, jonka perustivat 1930-luvulla Guy ja Edna Ballard.
Kertomansa mukaan Guy Ballard oli vaeltamassa Mount Shastalla vuonna 1930, kun hän tapasi miehen, joka esittäytyi kreivi Saint-Germainiksi ja tarjosi elävöittävää juomaa. Kreivi Saint-Germain oli elänyt maan päällä useana ruumiillistumana ennen ylösnousemustaan. Hän kertoi, että ylösnousseet mestarit (joiden joukossa olivat Jeesus ja kreivi Saint-Germain itse) halusivat lähettää viestejä länsimaiselle yhteiskunnalle Ballardin ja tämän perheen kautta. Näiden viestien levittämiseksi perustettiin I Am -liike.[1] Ballard julkaisi kirjoja nimellä Godfre Ray King.
1930-luvun loppuun mennessä Ballardien taloudellinen menestys herätti kritiikkiä. Gerald Bryan syytti kirjassaan Ballardeja siitä, että heidän perustamansa lahko oli tosiasiassa kultti, jonka opit oli plagioitu muualta ja että tarkoitus oli vain kerätä ”rakkauslahjoina” varoja kalliin elämäntyylin ylläpitämiseen ja että Ballardien väitteet siitä, että he olisivat estäneet suursodan Euroopassa ja sen sytyttyä suojanneet Yhdysvaltoja hyökkäykseltä, olivat keksittyjä.[2]
Lahkon uskottavuutta heikensi myös Guy Ballardin kuolema. Seuraajat olivat olleet siinä käsityksessä, että Ballardin olisi tullut nousta taivaaseen elossa olevana eikä vasta kuoltuaan. Edna Ballard kuitenkin väitti saaneensa ilmoituksen, että ylösnousemus saattoi toteutua myös kuoleman jälkeen. Lisäksi hän ilmoitti kanavoivansa viestejä.[2]
Vuonna 1942 Edna ja Donald Ballardia syytettiin petoksista. Kanteen mukana Ballardit olisivat huijanneet ihmisiltä kolme miljoonaa dollaria esittämällä väitteitä yliluonnollisista kyvyistä, joihin eivät itsekään uskoneet. Väitteisiin sisältyi paitsi se, että Ballardit olivat valittuja jumalallisiksi sanansaattajiksi, myös se, että he olivat parantaneet satoja sairaita. Alioikeudessa valamiesten tuli arvioida vain sitä, uskoivatko Ballardit todella itse väitteisiinsä, ei sitä, olivatko väitteet totta. Eri oikeusasteissa keskusteltiin, oliko rajoitus oikein. Korkeimman oikeuden tulkinta oli, että uskonnollisten vakaumusten paikkansapitävyyttä ei tarvinnut arvioida mutta että väitteiden esittäjien rehellisyyttä kyllä.[3] Lopulta langettava päätös kumottiin sillä perusteella, että valamiehiksi ei ollut päässyt lainkaan naisia.[4]
Poika Donald erosi liikkeestä 1957, joten Ednan kuoltua 1971 liikkeellä ei ollut enää profeettaa. Se jatkaa johtokunnan ohjaamana Ballardien aikoinaan välittämien viestien levittämistä.[1] Liikkeeseen kuuluu noin kolmesataa paikallista ryhmää eri puolilla maailmaa.[5]
I am -liikkeen kolme mystistä totuutta ovat
- Jumalan henkilöitynyt läsnäolo
- Jumalaisen rakkauden liekki
- Luoja-Jumalan nimi, jolla ylösnousseet mestarit voivat häntä puhutella
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Donny Wyatt: "I AM" Religious Activity 2004. University of Virginia: The Religious Movements Homepage Project. Arkistoitu 23.11.2007. Viitattu 22.7.2007. (englanniksi)
- ↑ a b Bryan, Gerald B.: Psychical Dictatorship in America 1940. Truth Research Publications.
- ↑ Finckelman, Paul (toim.): Encyclopedia of American Civil Liberties vol 1. A–F, s. 1476. Routledge, 2006.
- ↑ Ballard v. United States, 329 U.S. 187 (1946) Justia Law. Viitattu 5.12.2017. (englanniksi)
- ↑ Saint Germain Foundation
Aiheesta muualla muokkaa
- Fritz Springmeier: Olkaa viisaista kuin käärmeet (Arkistoitu – Internet Archive)