Guillaume Lejean
Guillaume Marie Lejean (1. helmikuuta 1824 Plouégat-Guérand, Finistère – 2. helmikuuta 1871 Plouégat-Guérand) oli ranskalainen tutkimusmatkailija.
Guillaume Lejean syntyi maanviljelijäperheeseen. Hän työskenteli hallintovirkailijana, harrasti historiaa ja maantiedettä, toimi lehtimiehenä ja Alphonse de Lamartinen sihteerinä. Lejean liittyi Ranskan maantieteelliseen seuraan ja lähti vuonna 1857 ensimmäiselle matkalleen Moldovaan, Valakiaan ja Bulgariaan. Napoleon III:n hallitus myönsi hänelle rahoituksen yhteensä seitsemälle tutkimusretkelle.[1]
Lejean tutki Niilin yläjuoksua vuosina 1860–1861. Vuonna 1862 hänet nimitettiin Ranskan varakonsuliksi Massawaan.[1] Hänen tehtävänään oli solmia kauppasopimus Etiopian keisarin Teodoros II:n kanssa, puolustaa katolisia lähetyssaarnaajia ja luoda markkinoita ranskalaisille tuotteille. Teodoros epäili Lejeania yhteistyöstä Egyptin kanssa ja karkotti hänet maasta seuraavan vuoden lopussa.[2]
Vuonna 1865 Lejean matkusti Lähi-itään, Anatoliaan, Mesopotamiaan, Afganistaniin ja Kashmiriin. Vuosina 1867–1870 hän teki useita matkoja Osmanivaltakuntaan. Lejean on laatinut matkakuvauksia, kansatieteellisiä tutkimuksia ja karttoja.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Guillaume Lejean, voyageur et géographe Editions Les Perséides. Viitattu 16.7.2022.
- ↑ Shinn, David H. & Ofcansky, Thomas P.: Historical Dictionary of Ethiopia, second edition, s. 267. Lanham: The Scarecrow Press, 2013. ISBN 978-0-8108-7194-6.