Grönlannin varhaiset arktiset kulttuurit


Grönlannin varhaiset arktiset kulttuurit syntyivät jo noin 2500[1]-2000 eaa Alaskan paleoskimojen saavuttua sekä pohjoiseen että eteläiseen Grönlantiin. Dorsetin kulttuuri levittäytyi näiden varhaiskulttuurien jälkeen Kanadan pohjoisosista Grönlantiin.

Independence IMuokkaa

Maapallon ilmasto lämpeni 4500 vuotta sitten, ja tämä lämpökausi päättyi 3600 vuotta sitten. Esimerkiksi Hudsoninlahti oli jäätön 4000 vuotta sitten. Näihin aikoihin intiaanit saattoivat vaeltaa pohjoiseen ja uhata varhaiseskimoja[2] eli paleoeskimoja. Toisaalta paleoeskimot saattoivat liikkua helpommin vesitse arktisilla alueilla.[3]

Koillis-Grönlannin vuonoon ilmestynyt Independence I on pajujen jäänteiden mukaan 4050-3700 vuotta vanha. Tämä kulttuuri levisi länteen ja etelään Devoninsaarelle, ja idässä ainakin Dovenlahdelle. Tämä todella pohjoinen kulttuuri oli aina 75 leveysasteen pohjoispuolella, eli harvinaisen arktinen. Ihmiset elivät pääosin myskihärän sisämaametsästyksellä. Sisämaametsästys pääelinkeinona oli harvinainen hyvin arktisilla kansoilla. Myös jääkarhua, jänistä ja kettua metsästettiin, sekä linnustettiin muun muassa kiirunaa ja hanhea[2]. Independence I:n käyttämä harppuuna ei ollut kovin hyvä.[4]

Arktisten paleoeskimojen varhaisen kulttuurin väitetään levinneen seudulle myskihärän perässä[5]. Läntisin Independence I -kulttuurin löytö on tehty Ellesmeren saarelta[6] Independence I:n kesäasumukset olivat ehkä vain telttoja[7] ja monet leiripaikat tilapäisiä, joissa saatettiin yöpyä yön yli tai asua korkeintaan kuukauden verran.[2] Teltat olivat pohjakaavaltaan soikeita, ja 4 x 3 metrin kokoisessa keskitilassa oli ruokavarasto. Teltasta tarvitsi talvisin poistua ulos vain harvoin. On säilynyt piikivisiä ja obsidiaanisia[2] terätyökaluja ja muun muassa luisia neuloja[8]. Noin 3700 vuotta sitten ilmasto kylmeni, mikä saattoi hävittää Independence I:n.[9]

Nykyään ranta on 4-10 metriä paleoeskimojen rantoja matalammalla[5] Nämä paleoeskimot eivät käyttäneet hylkeenihralamppua, rekeä tai kesyä koiraa, jota ei tunnettu saati käytetty vetojuhtana. Tuohon aikaan oli lämmintä ja ajopuita tuli Pohjois-Grönlantiinkin. Pientyökalukulttuuri hävisi, kun 3500-2300 vuotta sitten alkoi kylmä "pienjääkausi"[5]. Näihin aikoihin Thulen seuduilla oli Denbighiä muistuttava ryhmä, joka saattoi tulla seudulla Smithin salmen kautta[10]

Independence IIMuokkaa

Independence II käytti enemmän luutyökaluja kuin Independencen kulttuuri, mutta ei kaivertimia[10]. Hylkeen metsästys oli entistä tärkeämpää, samoin myskihärän pyynnillä oli yhä merkitystä[10].

Sarqaqin kulttuuriMuokkaa

Etelä-Grönlantiin syntyi paleoeskimojen Sarqaqin eli Saqqaqin kulttuuri 4200 vuotta sitten. Tämäkin kulttuuri pohjautui vuodenaikojen mukaiseen pyyntiin, kuten lohen kalastukseen ja karibun sekä amerikkalaistyyppisen peuran metsästykseen otollisina vuodenaikoina. Sarqaqin kulttuuria oli muun muassa Angmassalikin kunnassa, Sarqaqissa ja Diskon lahdella. Sen alue ulottui suunnilleen Scoresby Sundista Grönlannin eteläkärkeen[10].

Se muistutti samanaikaisia Pohjois-Grönlannin Independende I:tä ja Alaskan Denbighiä esineistöltään, mutta esineet olivat pienempiä ja paremmin tehtyjä. Harvinaiset harppuunan kärjet muistuttavat Independence I:n kärkiä. Kulttuurin vuolukiviset öljylamput olivat vain sille tyypillisiä, niitä ei ole Independence I:ssä. Rannikolla harjoitettiin hylkeenpyyntiä, sisämaassa peuran metsästystä. Kulttuurin piirissä oli enemmän ihmisiä kuin pohjoisen Independence I:ssä. Veneet olivat kajakkimaisia. Nykyisen näkemyksen mukaan Sarqaqin ihmiset tulivat Alaskasta eri reittiä kuin Pohjois-Grönlannin Independence I:n asukkaat. Qeqertasussukista Diskolahden rannalta on löydetty jousi, nuoli, kapea vene, vanhimmat arktiksesta tunnetut koiran luut, pyydystettyjen lintujen luita ja puisia majoja.[11] DNA-tutkimusten mukaan Saqqaqin kulttuurin loivat aasialaiset, eivät inuitit tai intiaanit. Saqqaqin ihmiset olivat korjakeille, tsuktseille ja nganasaneille sukua. He erosivat aasialaisista noin 5500 vuotta sitten ja olivat ruumiinrakenteeltaan sopeutuneet arktisiin oloihin[12].

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Matti Lainema, Juha Nurminen: Ultima Thule, Pohjoiset löytöretket. WSOY, 2001. ISBN 951-0-23925-9.
  • Ihmisen suku 1, Kivikauden ihmiset. WSOY, 1993.
  • Knud Hertling: Greenland - Past And Present. Edvard Henriksen, 1970.

ViitteetMuokkaa

  1. Geus.dk The land of the ‘icefjord people’,Last modified: December 19, 2008 © Geological Survey of Denmark and Greenland
  2. a b c d Lainema, Nurminen: s. 38
  3. Ihmisen suku 1, Kivikauden ihmiset, s. 217
  4. Ihmisen suku 1, Kivikauden ihmiset, s. 217, 208
  5. a b c Lainema, Nurminen: s. 39
  6. Greenland - Past And Present, s. 116
  7. Greenland - Past And Present, s. 115
  8. Greenland - Past And Present, s. 123
  9. Ihmisen suku 1, s. 218-219.
  10. a b c d Greenland - Past And Present, s. 118
  11. Ihmisen suku 1, Kivikauden ihmiset, s. 219
  12. Tieteen kuvalehti 11/2010, Artikkeli Hiustukosta piirtyi muinaisihminen, s 24-, erityisesti s. 29, 30