Gräsan kartano

entinen kartano Espoossa

Gräsan kartano oli Espoon ensimmäinen rälssi eli maaverosta vapautettu tila. Se sijaitsi nykyisten Olarin ja Niittykummun kaupunginosissa. Aiemmin alue tunnettiin nimellä Olarsby. Gräsa luetaan yhdeksi Espoon tärkeimmistä kartanoista.[1] Se sai rälssioikeuden todennäköisesti 1400-luvun jälkipuoliskolla. Asutusta Gräsan alueella on saattanut olla jo 1300-luvun alkupuoliskolla.[2]

HistoriaMuokkaa

Gräsa tunnettiin alkuaan nimellä Haldensböle omistajansa Haldenin mukaan. 1600-luvulle tultaessa Gräsan kartanoon kuuluivat kaikki Olarsbyn talot, tuolloin kartanon omisti Hammarstiernan suku. Seudun rannikkokylien asukkaita kutsuttiin tuohon aikaan yleisesti gräsalaisiksi. Vuonna 1683 rälssi peruttiin ja Gräsasta tehtiin säteri. Hammarstiernan sukuun kuuluneen Margaretan vanhin poika Erik Hyttner omisti Gräsan vuodesta 1698 vuoteen 1736. Hän lahjoitti Espoon kirkkoon malmisen kynttiläkruunun. Hyttnerin kuoleman jälkeen perhe myi kartanon. Seuraavia omistajia olivat jahtimestari Johan Henrik Amnorin, eversti Herman Fleming, everstiluutnantti Otto Wilhelm Lode puolisonsa Catarina Flemingin kautta ja edellisten poika, maaherra Johan Herman Lode.[1]

Gräsan kartanon pitkäaikaisiin omistajiin kuului jahtimestari Amnorinin poika, kapteeni Amnorin, joka omisti sen 1780-luvulta aina 1830-luvulle. Hänen jälkeensä tilan omisti kihlakunnantuomari Johan Agricola. Kartanon viimeiseksi kukoistusajaksi on kutsuttu vuosia 1906–1911, jolloin tilan omisti kauppias Wilhelm Bensow. Hänen rakennuttamansa navetta on edelleen olemassa, myös 1870-luvulla rakennettu vilja-aitta on säilynyt. Gräsan päärakennus sitä vastoin on purettu ja sen paikalle on rakennettu Olarin kirkko. Kirkkoa ympäröivät puut ovat alun perin olleet osa päärakennuksen puutarhaa.[1][2]

Gräsa oli yksi eteläisen Espoon viidestä alkukylästä, muut neljä olivat Espaby, Karvasmäki, Kaukalaksi ja Finnevik.[2]

Gräsan nimi on säilynyt useissa yhteyksissä, kuten Gräsanoja ja Gräsan uurnalehto.

LähteetMuokkaa

  1. a b c Pekkanen, Johanna ja Heininen, Virve: Kuninkaankartanosta kaupungiksi : viisi vuosisataa espoolaiselämää, s. 28 ja 29. AtlasArt, 2013.
  2. a b c Gräsan tarina © Espoon kaupunki. Viitattu 25.11.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Espoon kadonneita kartanoita