Gordoninsetteri

Gordoninsetteri (engl. Gordon Setter) on Skotlannista peräisin oleva keskikokoinen seisova lintukoira. Hyvien metsästysominaisuuksien lisäksi se on myös rauhallinen perhekoira.

Gordoninsetteri
Avaintiedot
Alkuperämaa	Skotlanti
Määrä	Suomessa rekisteröity 1 764
Rodun syntyaika	1700-luku (1600-luku)
Alkuperäinen käyttö	seisova lintukoira
Nykyinen käyttö	seisova lintukoira, noutaja, seurakoira
Elinikä	10–14 vuotta
Muita nimityksiä	gordoni, Gordon Setter, setter gordon, gordoni setter
FCI-luokitus	ryhmä 7 Seisovat lintukoirat alaryhmä 2.2 Setterit #6
Ulkonäkö
Paino	uros 27–32 kg, narttu 19–30 kg
Säkäkorkeus	uros 60–70 cm (rotumääritelmä 66 cm), narttu 55–65 cm (rotumääritelmä 62 cm)
Väritys	musta kastanjanruskein merkein
Infobox OK

Ulkonäkö

Gordoninsetterin säkäkorkeus on tavallisesti uroksilla 60–65 senttimetriä ja nartuilla 58–63 senttimetriä. Gordoninsetterin väitetään usein olevan kookkain ja vankin settereistä, mutta väitteelle ei löydy perustaa vanhoista kuvista ja kirjallisuudesta, joissa gordoninsetterit ovat jopa nykyisiä pienempiä ja kevytrakenteisempia. Koossa ei kuitenkaan tule mennä liiallisuuksiin: ylijalostus on gordoninsetterinkin vaarana. Käyttökoirarodulle metsästykseen soveltuvuus asettaa hyvin ankarat puitteet, joista ei voi tinkiä myöskään ulkomuodon ja rakenteen osalta. Gordoninsetterin tulee olla rakenteeltaan tyylikäs ja sopusuhtainen.

Gordoni on voimakas metsästyskoira, jonka liikkumisen tulee olla tyylikästä: liikkeet ilmentävät nopeaa ja kestävää laukkaavaa juoksua. Jo ensi vilkaisulla tulee ilmetä, että kyseessä on laukkaamalla liikkuva metsästyskoira – mikäli näin ei ole, ei kyseessä ole oikea rotutyyppi.

Gordoninsetterin ilmettä leimaa lempeä katse ja kauniisti laskeutuvat korvat. Kallo-osa on syvä; hieman jykevämpi kuin irlanninsetterillä ja hieman pyöreämpi kuin englanninsetterillä. Huuli on selväpiirteinen, mutta ei missään nimessä roikkuva, kuten ei myöskään kaulanahka – gordoninsetteri ei ole raskastekoinen rotu. Rungoltaan gordoninsetteri on lihaksikas ja tiivis, hoikka käyttökoira. Sillä on kuitenkin syvä ja voimakas rintakehä.

Karva on kauttaaltaan mahdollisimman vartalonmyötäistä. Eturaajojen ja reisien takaosassa karva on pitkää ja sileää. Myös vatsan alapuolella karva on hieman pitempää. Gordoninsetterin turkin väri on kiiltävän musta parkinruskein tan-merkein. Valkoinen täplä rinnassa on sallittu. Rodun jalostuksen alkuaikoina valkoinen väri nähtiin suorastaan sairautena, vaikka sillä ei koiran ulkomuotoon tai käyttöominaisuuksiin olekaan mitään vaikutusta.

Turkin hoito

Gordoninsettereillä on pitkä karva, joka vaatii melko paljon hoitoa. Tässä on kuitenkin jonkin verran eroja erityyppisten koirien välillä: metsästysrotuna sille ei haluta jalostaa liiallista karvapeitettä, koska siitä olisi metsästyksessä jo haittaa. Viime aikoina on kuitenkin tullut muutamia kasvattajia, jotka jalostavat rodun alkuperästä piittaamatta väärän tyyppistä gordoninsetteriä. Näillä koirilla koko ja rakenne ei enää sovellu vaativaan metsästystyöskentelyyn. Koiria jalostetaan seurakoiriksi sekä näyttelyjä varten ja karvapeitteen määrää ("volyymiä") kasvatetaan ei-rotutyypilliseksi.

Metsästysretken jälkeen turkki kaipaa hoitoa mahdollisten risujen tai kuran takia. Oikeatyyppinen turkki ei kuitenkaan kerää risuja siinä määrin, mitä runsaampi ja pehmeämpi karvapeite. Ihanneturkki gordoninsetterillä on sellainen, joka suojaa koiraa riittävästi huonossa säässä tapahtuvassa metsästyksessä, mutta ei vaadi juurikaan leikkaamista. Vain tassukarvojen leikkaaminen riittää. Varsinaisesti gordoninsetteri ei ole trimmattava rotu.

Luonne ja käyttäytyminen

Gordoninsetteri

Gordoninsetteri on ystävällinen koira, mutta ison kokonsa ja metsästysviettinsä takia se vaatii hyvän peruskoulutuksen. Gordoninsetteri soveltuu myös seurakoiraksi, mutta tarvitsee paljon virikkeitä ja liikuntaa. Pelkäksi sohvakoiraksi se ei sovi. Gordoninsetteri on lapsiystävällinen rotu ja kiintyy syvästi omistajiinsa.

Käyttö- ja harrastemahdollisuudet

Gordoninsetterin pentu

Gordoninsetteri vaatii omistajaltaan paljon: sillä tulee olla mahdollisuudet metsästykseen tai ainakin harrastava omistaja, joka kanavoi koiran aktiivisuuden jollakin muulla tavoin. Tämän vuoksi gordoninsetteriä ei tulisi ottaa sellaiseen kotiin, jolla ei ole mahdollisuutta metsästämiseen.

Omistajalle, jolla on mahdollisuus metsästää kanalintuja ja tahto sekä kärsivällisyyttä kouluttaa koiransa toimivaksi seisojaksi, rotu antaa paljon. Gordoninsetteri on tunnettu hyvästä kontaktinpidosta, mistä on Suomen peitteisissä maastoissa pelkästään etua. Rotu soveltuu hyvin myös avoimiin tunturi- ja peltomaastoihin. Gordoninsetteri on ns. "yhden miehen koira" ja tästä syystä side koiran ja sen omistajan välille kehittyy metsästettäessä hyvin voimakkaaksi.

Gordoninsettereitä osallistuu vuosittain brittiläisten kanakoirien kokeisiin lukuisasti (KAME, KATU ja KAKE – myös KAER). Startteja on vuosittain noin 60–80 ja palkitsemisprosentti on viime vuosina kivunnut noin 20 %:iin. Vuonna 2003 gordoninsetteri oli metsästyskokeiden palkitsemisprosentin perusteella paras rotu brittiläisistä kanakoirista. Metsästyksen lisäksi gordoninsetteri soveltuu myös moneen muuhun harrastustoimintaan hyvän koulutettavuutensa ansiosta.

Rodun koulutettavuus ja palvelunhalu tulee esille muun muassa siinä, että gordoninsetteri on yleensä helposti opetetettavissa noutajaksi. Kanalintujen metsästyksen lisäksi gordoninsetteri sopii hyvin myös sorsastukseen.

Alkuperä

Gordoninsetteri kehitettiin Skotlannissa 1700-luvulla paikallisista settereistä. Sitä pidetään vanhimpana setterirotuna. Gordoninsetteriä kehitti Gordonin herttua Aleksander, jolta rotu sai myös nimensä. Hänen kerrotaan halunneen luoda Skotlannin olosuhteisiin sopiva voimakas seisoja. 1800-luvulla rotu oli hyvin suosittu, ja ensimmäisten koiranäyttelyiden myötä ryhdyttiin jalostamaan yhä kookkaampaa ja vankempaa koiraa. Rodun kehityksessä on ilmeisesti käytetty muitakin koirarotuja, kuten paimenkoiria, vihikoiraa ja irlanninvesispanielia.

Suomeen ensimmäiset gordoninsetterit tuotiin jo 1800-luvulla, mutta rotu yleistyi vasta 1990-luvulla.

Terveystilanne

Pentua valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että vanhemmilla on näyttöä metsästysominaisuuksista. Gordoninsetteri kuuluu Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan. Rotua varjostaa melko korkea lonkkaniveldysplasia- eli HD-mainintojen määrä: noin 40 % lonkkakuvatuista koirista on saanut HD-maininnan (suunnilleen saman verran kuin muissakin setteriroduissa). Erityisesti tietyissä linjoissa on runsaasti HD-mainintoja. Tämän vuoksi kannattaa kiinnittää erityistä huomiota pennun hankinnassa vanhempien ja näiden aikaisempien pentueiden HD-terveyteen. Pentujen rekisteröimiseksi vanhemmilta vaaditaan lonkkakuvaustulos (C tai parempi).

Lähteet

• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
• Gordoninsetterijaos / Kanakoirakerho-Hönshundssektionen ry

Aiheesta muualla

• Gordoninsetterijaos - virallinen rotujärjestö Suomessa, Kanakoirakerho-Hönshundssektionen ry/rf