Goliath (tela-ajoneuvo)

Goliath, SdKfz. 302/303a/303b (saks. Sonderkraftfahrzeug, erikoisajoneuvo), oli saksalainen toisen maailmansodan aikainen kauko-ohjattava tela-ajoneuvo. Sen käyttötarkoitus oli tuhota kuljettamallaan räjähdelatauksella muun muassa vihollisen panssarivaunuja tai linnoitteita. Goliath tunnettiin liittoutuneiden puolella myös nimellä kovakuoriaistankki (engl. Beetle Tank).[1]

Brittisotilaita sotasaaliiksi saatujen Goliathien kanssa.
Goliath, kuva vuodelta 1943.

Ajatus perustui saksalaisten vuoden 1940 lopulla Seinestä löytämään ranskalaiseen pienoistela-ajoneuvon prototyyppiin, jonka oli suunnitellut ajoneuvosuunnittelija Adolphe Kégresse. Marraskuussa 1940 bremeniläinen Carl F.W. Borgward -autotehdas määrättiin kehittämään pieni, kauko-ohjattu tela-ajoneuvo, joka kuljettaisi ainakin 50 kiloa räjähteitä. Tulituksesta piittaamatta Goliath voitaisiin ohjata 650-metrisen kaapelin välityksellä räjähtämään vihollisen asemiin. Ensimallit eivät olleet erityisen tehokkaita. Sähkömoottorit olivat liian heikkoja eivätkä ne edenneet maastossa kovin hyvin.[1] Goliathin valmistaminen oli kallista, ja hienokomponentit nielivät niukkoja strategisia raaka-aineita. Myös 30-kiloiseksi pienennetty räjähdelataus huomattiin rintamalla riittämättömäksi. Kaikkiaan 2 650 valmistetuista Goliatheista päätyi rintamakäyttöön. Valmistus lopetettiin tammikuussa 1944.

Itse Goliath ei lakannut olemasta – se varustettiin yksinkertaisemmalla, halvemmalla ja tehokkaammalla polttomoottorilla. Samalla panssarointia lisättiin. Sd. kfz. 303a -malli valmistui vuonna 1942 ja 303b -malli vuonna 1944.[1] Polttomoottorilla varustettu Goliath ei osoittautunut edeltäjäänsä paremmaksi. Sen tuottaminen oli toki halvempaa, mutta käyttö rajoittui edelleen valikoituihin tilanteisiin. Saksalaiset käyttivät sitä enimmäkseen miinakenttien raivaamiseen, joka ei ollut Goliathin tarkoitus. Goliathin vähäisestä käytöstä kertoo muun muassa se, että kaikkiaan 5 000 valmistetusta Goliathista oli tammikuussa 1945 jäljellä vielä 3 800 kappaletta.

Eräs tunnetuimpia tämän aseen käyttöjä oli Pariisissa keväällä 1944 kun sellainen lähetettiin tuhoamaan Grand Palais -näyttelyrakennuksen kellariin linnoittautunut ranskalainen vastarintaosasto; koko rakennus syttyi taistelussa palamaan ja sen mukana tuhoutui ruotsalainen Jean Houcken omistama sirkus kalustoineen ja eläimineen; surmansa sai muun muassa kaksi leijonaa sekä parikymmentä rotuhevosta [2][3].

Tekniset tiedot (Sd. kfz. 303 (b) Goliath) muokkaa

 
SD.KFZ.303 Goliath
  • Pituus: 163 cm
  • Leveys: 91 cm
  • Korkeus: 62 cm
  • Paino: 430 kg
  • Nopeus: 11,5 km/h
  • Moottori: 703 cc Zündapp SZ7
  • Panssarointi: kauttaaltaan 10 mm
  • Toimintamatka: tiellä 12 km, maastossa 6-8 km, ohjauskaapelia 650 m
  • Räjähdelataus: 100 kg
  • Nousukyky: 70 astetta
  • Maavara: 16,8 cm [4]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Guttman, Jon: Goliath Tracked Mine: The Beetle That Started the ROV Craze Vehicles. Historynet. Viitattu 28.12.2020. (englanniksi)
  2. L'attaque du Grand Palais Liberation de Paris. Viitattu 1.5.2008. (ranskaksi)
  3. Lapierre - Collins: Joko Pariisi palaa?
  4. Light demolition carrier "Goliath" Tekniset tiedot. Geocities. Viitattu 1.5.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa