Glen of imaalinterrieri
Glen of imaalinterrieri (iiriksi brocaire Uí Mháil, engl. Glen of Imaal Terrier) on irlantilainen koirarotu.
| Glen of imaalinterrieri | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Irlanti |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 1 194[1] |
| Rodun syntyaika | 1500 - 1700-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | jopa 16 vuotta |
| Muita nimityksiä | Brocaire Uí Mháil, Irish Glen of Imaal Terrier, Glen of Imaal Terrier, Wicklow Terrier, terrier irlandais Glen of Imaal, Irischer Glen of Imaal Terrier, terrier Glen de Imaal irlandés, iiri glen of imaali terjer, glenni |
| FCI-luokitus |
ryhmä 3 Terrierit alaryhmä 1 Isot ja keskikokoiset terrierit #302 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 16 kg narttu kevyempi |
| Säkäkorkeus |
uros enintään 35,5 cm narttu pienempi |
| Väritys |
sinijuovikas (brindle) tai vehnä - useita sävyjä |
Ulkonäkö muokkaa
Pitkärunkoinen, korkeuttaan pidempi, mutta ei pitkä. Yleisvaikutelma on tanakka, mutta ei pönäkkä. Kallo-osa on leveä ja melko pitkä. Otsapenger korostunut ja kuono-osa voimakas ja kirsua kohti kapeneva. Kirsu on musta. Silmät ovat kauttaaltaan ruskeat, keskikokoiset ja pyöreät, vaaleat silmät ovat virhe.
Glennin korvat ovat puolipystyt tai ruusukorvat, levossa ne ovat taaksepäin taittuneet. Kaula on erittäin lihaksikas ja kohtalaisen pitkä. Purenta on saksipurenta. Tasapurenta on virhe. Purennoissa on aika vähän ongelmia, mutta eturivi ei aina ole paras mahdollinen. Glennin hammaskalusto herättää kunnioitusta niin eläinlääkäreissä kuin ei-koiraihmisissäkin. Glennien eturaajat ovat erikoiset; niiden kuuluu olla hieman ulospäin kääntyneet. Kyynärpäiden tulee olla suuntautunut taaksepäin ja tiiviisti kiinni rungossa. Glennin runko on syvä ja rintakehä vankka ja laaja. Kylkiluut kaareutuvat hyvin, eli glenni ei voi näyttää tynnyrimäiseltä, eikä liioin litteäkylkiseltäkään. Lanne on voimakas. Takaraajojen lihaksien tulee olla hyvin kehittyneet ja kulmauksien selvät.
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Toimelias, ketterä ja työskennellessään hiljainen, aina valmis toimintaan, temperamenttinen ja erittäin rohkea, muulloin lauhkea, sävyisä ja persoonallisuutta uhkuva. Uskollisena ja helposti kiintyvänä se on hyvin miellyttävä koti- ja seurakoira. Glen of imaalinterrierin sanotaan olevan rauhallisempi kuin muut terrierirodut.
Alkuperä muokkaa
Glen of imaalinterrieri on vanha rotu, joka jäi pitkään huomiotta eikä siis ole myöhäisempien rotukokeilujen tulos. Irlannissa on kauan, ainakin satoja vuosia, ollut glennejä. Glen of Imaalin laakso ja koko Wicklow on karua ja ahkerien ihmisten asuttamaa seutua. Koiria ei hemmoteltu, vaan ne osallistuivat perheen ja oman elantonsa hankkimiseen. Tämän alueen maanviljelijät polveutuivat sotilaista, joille 1500- ja 1600-luvuilla oli lahjoitettu maata palkkioksi Englannin kruunulle tehdyistä palveluksista. He joutuivat hyödyntämän kaiken luontaisen kekseliäisyytensä ja taitonsa selviytyäkseen hengissä tuolla karulla seudulla. Koira oli hyödytön, jos se ei päivittäisessä työskentelyssä jaksanut tehdä omaa osuuttaan. Sen täytyi aikoinaan tehdä pitkää päivää, ja usein sitä käytettiin maineeltaan kyseenalaisissa koiratappeluissa. Ennen kuin glen of imaalinterrieri tuli tunnetuksi koiranäyttelyissä, se oli kehittynyt sukupolvien ajan kovassa työssä nykyään tuntemaksemme voimakkaaksi ja rotevaksi roduksi. Irlannin Kennelliitto hyväksyi rodun virallisesti vuonna 1934, ja pian sen jälkeen perustettiin yhdistys valvomaan rodun etua.
Terveys muokkaa
Suomessa tehtyyn glennien terveyskyselyyn osallistuneiden koirien otannan perusteella rodussa esiintyy PRA-silmäsairautta (14% koirista) ja kutinaa tai iho-ongelmia (42% koirista).[2]
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.8.2019)
- ↑ Suomen Glennit ry: Glennien terveyskysely glennit.fi. Viitattu 02.04.2015.
