Gibson S-1 on Gibsonin vuosina 19751979 valmistama sähkökitaramalli. Kitara tuli markkinoille vuoden 1975 puolivälissä ja se myi hyvin, yli 1 000 kappaletta ensimmäisenä puolena vuotena.[1] S-1 edusti Gibsonin yritystä luoda yksikelaismikkinen kilpailija Fenderin kitaroille.

Gibson S-1
Perustiedot
Alkuperäinen valmistaja Gibson
Valmistusvuodet 19751979
Rakenne
Rungon tyyppi Kokopuu
Kaulan kiinnitys Pulttikaula
Mensuuri 629 mm (24.75")
Nauhat 22
Materiaalit
Runko Mahonki, vaahtera tai leppä
Kaula Vaahtera
Otelauta Vaahtera tai ruusupuu
Tekniikka
Talla Schallerin tai Gibsonin "Nashville" sekä stop-pala
Mikrofonit 3kpl Bill Lawrencen yksikelaiset mikrofonit
Värit
Värivaihtoehdot Musta, Natural, Red Sunburst, Wine Red, Walnut, Natural Mahogany, Satin Walnut[1]

S-1:n runko on litteä ja sen takaosa on Les Paul -kitaraa aavistuksen verran laakeampi. Kitaran suojapleksin alle jää paljon tyhjää tilaa mikä osaltaan vaikuttaa S-1:n sointiin. Kitarassa on kolme läpinäkyvään muoviin upotettua säädettävää yksikelaista mikrofonia. Mikrofonit, kytkimet ja kytkennät suunnitteli Bill Lawrence. Mikrofonikytkennät olivat verrattain monimutkaisia, ja niitä muutettiin mallin historian aikana kertaalleen. S-1:tä valmistettiin ainakin mustana, puna-sunburstina sekä puunvärisenä.

S-1:ssä on "Nashville"-tyyppinen leveä tallapala, kuten joissain 70-luvun SG-malleissa. Kytkiminä toimii yksi alasarveen sijoitettu kaksiasentoinen kytkin sekä neliasentoinen, pyörivä "chicken head"-kytkin. Potentiometreinä on master volume ja tone. Kitaran ääni muistuttaa lähinnä Telecasteria.

Kaulan mensuuri on Gibsonin perinteinen 24.75". Kaula muistuttaa mitoiltaan lähinnä Gibson Flying V:tä, ja S-1:n lapa on miltei samanmallinen. Erotuksena S-1:ssä on Gibsonin "normaali" kaularaudan pään suojalevy, joka taas Flying V:ssä on normigibsonia laakeampi.

Kaula on kahdesta palasta tehty pulttikiinnitteinen vaahterakaula. Kitaran 22-nauhainen otelauta on vaahterasta tai ruusupuusta riippuen valmistusvuodesta. Ruusupuisella otelaudalla varustettua versiota valmistettiin vuodesta 1975 vuoden 1978 alkuun ja vaahteraotelaudalla vuodesta 1976 valmistuksen loppuun, vuodelle 1979.[2]

Gibson Marauder ja S-1 poistettiin mallistosta vuoden 1980 alkupuolella. Näiden tilalle Gibson-katalogiin tuli Gibson Sonex.

Gibson S-1:tä mainosti Rolling Stonesin Ron Wood[3]. Mainostaminen ei aina kuitenkaan merkinnyt kitaran käyttöä; Woodin ei nähty koskaan soittavan S-1:tä livenä. Ulkomaisista muusikoista mallia ovat käyttäneet ainakin Cave in -yhtyeen Stephen Brodsky, sekä The Curen Porl Thompson yhtyeen varhaisimpina alkuaikoina[4].

Suomalaisista rocktähdistä S-1:llä on soittanut ainakin Juice Leskinen. Leskinen soittaa S-1:tä kokoelmalevynsä "Kautta aikain" (1997) kansikuvassa.

Lähteet

muokkaa