Gerald ja Sara Murphy

Gerald Clery Murphy ja Sara Sherman Wiborg olivat varakkaita ekspatriaatteja amerikkalaisia, jotka muuttivat Ranskan Rivieralle 1920-luvun alussa. Anteliaalla vieraanvaraisuudellaan ja viehtymyksellään juhlintaan he loivat eloisan sosiaalisen piirin, johon kuului suuri joukko kadotetun sukupolven taiteilijoita ja kirjailijoita. Gerald Murphylla oli lyhyt mutta merkittävä ura taidemaalarina.

Gerald Murphy muokkaa

Gerald Clery Murphy (25. maaliskuuta 1888 – 17. lokakuuta 1964) syntyi Bostonissa perheeseen, joka omisti hienoja nahkatavaroita myyneen Mark Cross Companyn.

Gerald oli esteetikko lapsuudestaan lähtien. Hän ei koskaan tuntenut oloaan mukavaksi kokoushuoneissa ja kerhoissa, jonne hänen isänsä yritti häntä työntää. Hän reputti Yalen pääsykokeet kolme kertaa ennen kuin pääsi sisään, vaikka esiintyikin siellä kunnioitettavasti. Hän kuului sekä Delta Kappa Epsilon (DKE) -että Skull & Bones -kerhoihin. Hän ystävystyi nuoren opiskelijan Cole Porterin kanssa ja toi tämän DKE:hen. Murphy myös esitteli Porterin ystävilleen, johdatellen tämän säveltämään musiikkia Yalen musikaaleihin.

Sarah Sherman Wiborg muokkaa

Sara Sheman Wiborg (7. marraskuuta 1883 – 10. lokakuuta 1964) syntyi Cincinnatissa Ohiossa varakkaaseen Wiborgin perheeseen. Hänen isänsä Frank Bestow Wiborg oli 40-vuotiaana miljonääri, ja hänen äitinsä kuului merkittävään Shermanin sukuun. Sara kasvoi Cincinnatissa, mutta perhe muutti muutamaksi vuodeksi Saksaan hänen ollessaan teini-ikäinen, jotta hänen isänsä voisi keskittyä yhtiönsä Euroopan-osastoon. Palattuaan Amerikkaan Wiborgit viettivät suurimman osan ajastaan New Yorkissa ja myöhemmin East Hamptonissa, jossa he olivat yksi ensimmäisistä sinne kotinsa rakentaneista varakkaista perheistä.

Avioliitto muokkaa

Sara Wiborg ja Gerald Murphy tapasivat East Hamptonissa heidän ollessaan nuoria. Gerald oli viisi vuotta nuorempi kuin Sara, ja monen vuoden ajan heidän välillään olikin lähinnä vain ystävyyssuhde. He kihlautuivat vuonna 1915 Saran ollessa 32-vuotias. Saran vanhemmat eivät pitäneet siitä, että heidän tyttärensä nai jonkun joka oli kauppa-alalla, eivätkä Geraldin vanhemmat juuri olleet iloisempia, luultavasti siksi että isä ei osannut arvostaa mitään, mitä Gerald teki.

Avioiduttuaan pari asui 50 West 11th Streetillä New Yorkissa, ja he saivat kolme lasta. Vuonna 1921 he muuttivat Pariisiin paetakseen New Yorkin rajoituksia ja perheidensä tyytymättömyyttä heidän avioliittoonsa. Pariisissa Gerald innostui maalaamisesta, ja he alkoivat solmia tuttavuuksia, joiden vuoksi heistä tuli kuuluisia. Lopulta he muuttivat Ranskan Rivieralle, jossa heistä tuli laajan taiteilijoiden ja kirjailijoiden piirin keskus. Tähän piiriin kuuluivat erityisesti Zelda ja F. Scott Fitzgerald, Ernest Hemingway, John Dos Passos, Fernand Léger, Jean Cocteau, Pablo Picasso, Archibald MacLeish, John O'Hara, Cole Porter, Dorothy Parker ja Robert Benchley.

Ennen Murphyjen saapumista Ranskan Rivieralle seurapiirit viettivät siellä vain talvet ja asuivat muualla kesäkuukausina. Murphyjen ihmisille tarjoama ajankulu ruokki kuitenkin samaa kulttuurin uudelleensyntymää kuin Pariisin jännitys, etenkin Montparnassen kahviloissa. Vuonna 1923 Murphyt saivat suostutelluksi Hotel du Capin pysymään auki myös kesällä, jotta he voisivat viihdyttää ystäviään. Ranskan Rivieran uusi säkenöivä aikakausi kesän turvapaikkana oli alkanut.

Aikanaan Murphyt hankkivat huvilan Cap d'Antibesista ja nimesivät sen Villa Americaksi. He oleskelivat siellä vuosia. Kun Murphyt saapuivat Rivieralle, makaaminen rannalla pelkästään auringosta nauttimassa ei ollut tavallinen harrastus. Silloin tällöin joku saattoi mennä uimaan, mutta rantaelämän ilot olivat vielä silloin melko tuntemattomia. Murphyt pitkine retkineen ja piknikkeineen La Garoupeen tekivät auringonotosta rananlla muodikkaan harrastuksen.

Murphyillä oli kolme lasta, Baoth, Patrick ja Honoria. Vuonna 1929 Patrickilla diagnosoitiin tuberkuloosi. Hänen vanhempansa veivät hänet Sveitsiin, ja perhe palasi Amerikkaan vuonna 1934, jossa Gerald toimi Mark Crossin johtajana 1934–1956 eikä enää myöhemminkään jatkanut taiteilijanuraansa. Sara asettu New Yorkiini Saranac Lakelle, jossa hän hoiti Patrickia, ja Baoth ja Honoria laitettiin sisäoppilaitoksiin. Vuonna 1935 Baoth kuoli yllättäen, tuhkarokosta johtuneeseen komplikaatioon aivokalvontulehdukseen, ja 1937 Patrick menehtyi tuberkuloosiin.

Myöhemmin Murphyt asuivat talossa, joka oli aikanaan East Hamptonin suurimpia ja nimeltään "The Dunes". Talo oli Saran isän 600 eekkerille rakennuttama. Vuonna 1941 talo osoittautui mahdottomaksi ylläpitää, myydä tai edes lainata, ja niinpä Murphyt purkivat sen, ja muuttivat asunnoksi remontoituun meijerin ulkorakennukseen.

Gerald kuoli 17.lokakuuta 1964 East Hamptonissa. Sara kuoli 10.lokakuuta 1975 Arligtonissa Virginiassa.

Perintö muokkaa

Murphyjen hyvän ystävän, kirjailija F. Scott Fitzgeraldin romaanin Yö on hellä päähenkilöiden Dick ja Nicole Diverin esikuviksi on helposti tunnistettavissa Gerald ja Sara Murphyyn. Hekin ovat rikas nuori pari, asuvat Ranskan Rivieralla ja viettävät joutilasta elämää pitäen juhlia ja illalliskutsuja ystäväpiirilleen ja viettäen aurinkoisia päiviä rannalla. Monet kirjailijan ystävät, myös Murphyt, näkivät hahmoissa kuitenkin paljon enemmän Zelda ja Scott Fitzgeraldin suhteen ja persoonallisuudet kuin Murphyjen. Fitzgerald on omistanut Yö on hellän Geraldille ja Saralle.

Toisen Murphyjen kirjailijaystävän Ernest Hemingwayn pääpari kirjassa Käärme paratiisissa ei perustu yhtä selvästi Murphyihin, mutta samankaltaisuudet ja tapahtumaympäristö Nizza kertovat, että taustalla on varsin luultavsti kuitenkin Murphyn pariskunta.

Calvin Tomkinsin kirjoittama Gerald ja Sara Murphyn elämäkerta Livin Well Is the Best Revenge ilmestyi 1971, ja Amanda Vaill tallensi heidän elämänsä vuonna 1995 kirjaansa Everybody Was So Young. Kumpikin selonteko on tasapainoinen ja ystävälliseen sävyyn kirjoitettu, toisin kuin jotkut heidän muotokuvansa heidän monien ystäviensä muistelmissa ja fiktiivisissä teoksissa, muun muassa. Fitzgeraldin ja Hemingwayn. Murphyjen tytär Honoria Murphy Donnelly kirjoitti Richard N. Billingsin kanssa vuonna 1982 kirjan Sara & Gerald: Villa America and After.

Crispin Whittelin kirjoittama Villa America -niminen näytelmä, joka perustuu Sara ja Gerald Murphyn suhteisiin ystäviinsä, esitettiin 2007 Williamstownin Theatre Festivalilla. Sara Murphyn roolia näytteli Jennifer Mudge.

Gerald Murphyn maalaukset muokkaa

Gerald maalasi vain 1921–1929. Hän on tunnettu kubistisella tyylillä maalatuista kjyrkkäreunaisista asetelmamaalauksistaan. 1920-luvulla Gerald Murphy ja muutama muu amerikkalainen modernistitaiteilija, erityisesti Charles Demuth ja Stuart Davis, kehittivät pop art -taiteen perustan.

Wasp and Pear, 1929
Cocktail, 1927
Watch, 1925
Razor, 1924

Picasson maalaukset Sara Murphystä muokkaa

Saran ystävä, taidemaalari Pablo Picasso maalasi hänestä vuonna 1923 muutaman teoksen:

Femme assise les bras croisés
Portrait de Sarah Murphy
Buste de Femme (Sara Murphy)
Femme assise en bleu et rose