George Foster Peabody
George Foster Peabody (27. heinäkuuta 1852 Columbus, Georgia – 4. maaliskuuta 1938 Warm Springs, Georgia) oli yhdysvaltalainen pankkiiri ja lahjoittaja.[1]
George Foster Peabody syntyi Connecticutista Georgiaan muuttaneeseen kauppiasperheeseen. Georgian Columbusissa koulunsa käynyt poika jatkoi muutaman kuukauden verran opintojaan Connecticutin Danburyssä Deer Hill Institutessa. Koko perhe joutui myös pian muuttamaan Yhdysvaltain sisällissotaa pakoon takaisin pohjoiseen, New Yorkin Brooklyniin. Siellä 14-vuotias George sai työtä tekstiilitukkukaupassa, kunnes tapasi kirkon piirissä tulevan yhtiökumppaninsa Spencer Traskin. He perustivat 1880-luvulla yhteisen yrityksen nimeltä Spencer Trask and Company, joka toimi muun muassa rakennusalan ja sähkövaloyhtiöiden rahoittajana ja rautateiden rakennuttajana. Peabody vastasi rautatieliiketoiminnasta ja alkoi pian ajaa rautateiden valtiollistamista nähtyään kilpailevien junayhtiöiden epäilyttäviä kilpailukeinoja.[1] Parhaiten Trask ja Peabody kartuttivat omaisuuttaan osakkuudella Edison Electric Illumination -yhtiössä, kun se fuusioitiin General Electriciin.[2]
1880-luvulla Peabody liittyi episkopaaliseen kirkkoon ja kiinnostui sisällissodassa kärsineiden etelävaltioiden koulutuskysymyksistä. Hän pääsi monien etelävaltioissa sijaitsevien oppilaitosten ja koulutusorganisaatioiden hallintoelimiin, tärkeimpänä jo sata vuotta aiemmin perustettu Georgian yliopisto Athensin kaupungissa. Hänen lahjoitustensa varassa nousi yliopistokampukselle monia uusia rakennuksia.
Vuonna 1906 noin 50-vuotias Peabody vetäytyi liike-elämästä ja omisti siitä lähtien kaiken aikansa hyväntekeväisyyteen.[1]
Vuodesta 1941 Georgian yliopisto on jakanut vuosittain George Peabodyn mukaan nimettyjä Peabody-palkintoja sähköisen viestinnän edustajille.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Devaney, Sheila: ”George Foster Peabody (1852-1938)”, New Georgia Encyclopedia. University of Georgia, 2006–2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.1.2019). (englanniksi)
- ↑ Weidenaar, Reynold: Magic Music from the Telharmonium, s. 149. Reynold Weidenaar, 1995. Google Books (viitattu 11.1.2019). (englanniksi)